024

 

 

Kaikki alkoi alkukesänä kun olimme A:n kanssa katsoneet karttapallosta Kuurin Köngästä että toipa näyttää aika vitun isolle Punkaharjulle. Pitäskö siellä käydä ja nimenomaan Venäjän puolella Kaliningradissa. Sormet tutisten mittasin karttapallosta vuodelta 1979 välimatkaa ja ei se nyt paha oo. Ajeleehan sinne autolla. Ystävämme jota tästä eteenpäin loogisesti kutsutaan B:ksi innostui myös lähtemään mukaan. Jaetaan ajovuoroja jäsen B hihkui ja joi samalla olutta. Niin varmaan. Lauttaliput oli varattuna netissä ja samaten menomatkalle yksi yö Jelgavan kaupungista. Sitten olisi kolme yötä Kaliningradissa. Aamu oli varhainen ja B näytti siltä mitä hän oli luultavati tehnyt koko yön. Juonut olutta/kotiviiniä tai molempia ja pelanut tietokonetta. A ajoi Helsinkiin. Aamu sarasti ja maalaispojat olivat ensimmäisenä lauttarannan jonossa. Palloilimme satama-alueella ja pohdimme mihin tie vie.

Auto saatiin laivaan ja totesin että on nälkä. Otin keittoa ja leipää. 8 euroa keitosta jossa on kolme nakin palaa,oliivia ja kaprista. Outrageous. Tallinnan kaupunki piirtyi horisonttiin. Koska suunnitelma oli ajaa samantein kohti Jelgavaa emme epäröineet vaan otimme suunnaksi Pärnu kyltit ja pysähtyimme vasta reilusti ajettuamme kebabille tien varren kuppilaan. A ja B ottivat olutta ja olisi minun vuoro ajaa. Okei. Auton pölyiseen takalasiin piirsin FIN-kuvion. Autossa ei tietenkään ollut eurokilpiä saatikka maatunnus-tarraa. Potkimme jalkapalloa kebabbilan parkkipaikalla. Aurinko paistaa. Kebab on virossa kebab, Latviassa kebaba ja Liettuassa kebabai ja venäjällä saslik. Hoho. Jelgava on pieni kaupunki Riigan lähellä. Ohitustieltä löydämme kaupungin ja yösijan. Pihalla on valtava lehmäpatsas. Yöpaikka on kesähostelli ja talvella täällä opiskelee maatalouslomittajat tms. 9 euroa yö ja wifi toimii. Lähdemme etsimään syömistä tai mitä paremminkin juomista. Jo matkalla pysähtyessämme huoltoasemalla finskidurakki katsoo vodkapulloja ja muita juomia. On se kumma. Löydämme siistin baarin ja saan litran tuopin eteeni. Hintataso on jo Viroa halvempi ja syödä päräytämme pöydässä. Tarjoilu pelaa ja ruokakin on yes. Talsimme takaisin yömajaan ja katselemme seutua. Aamulla käyn suihkussa. Vesi haisee jo hassulle ja vessassakin on eksoottinen tuoksu. Kahvit vielä naamariin ja matka jatkuu. Käymme kaupasta palasta. On vielä ajamista. Latvian ja Liettuan rajan ylitys on helppoa. Virattomat tullirakennukset on ohitettu ja otamme suunnaksi Palangan kaupungin ja loputtoman tuntuiset rypsipellot ohitettuamme alkaa tuo rantakaupunki lähestyä. Lauttaranta Kuurin könkäälle löytyy ja loputtomat tietöissä seisomiset aiemmin ovat kaukainen muisto. Lähdemme ajamaan kohti Liettuan ja Venäjän rajaa. Raja-asema putkahtaa esiin ja Liettualaisia ei juuri kiinnosta menomme Venäjälle. Mutta sitten onkin edessä Venäjän Federaation tulli. Itse asema ei ole suuren suuri eikä ole montaa kaistaa. Kurvaamme Polakin audimaasturin taakse ja A asettuu rattiin ja hoitaa auton paperit. Nuori tullimies on kummissaan. Kysyy mistä olette ja vastaan että Finland. England? tyyppi kysyy mutta asia selkeytyy kyllä. Auton papereista vastaava A viedään tullirakennukseen ja epäilen B:lle että suoraan Siperiaan. Homma selviää ja tulee matkustajien passitarkastus. Olemme tehneet valmiiksi migraattikortit mutta kaunis blondi ojentaa sen takaisin ja työntää passin johonkin lukijaan. Ulos tulostuu migraattikortti jossa poistulopäivä on viisumin viimeinen voimassaolopäivä. Puomi nousee ja tunnelma autossa myös. Jumalauta jätkät. Ollaan Kaliningradissa. Matka katkeaa taas johonkin puomiin. Mitäs nyt. Okei. 100 rub luonnonsuojelumaksua. Olette Unescon maailmanperintöalueella. Paikka on oikeasti hieno. Pysähdymme tupakille levikkeelle ja paikalla on pieni smart-auto jonka hutlarista nuori nainen myy balticaa. Kätevää. Roskista dyykkaa villisikaperhe ja he pitävät A:n heille antamista pekonin makuisista tuc-kekseistä. Jotain symboliikkaa tossa on ajattelen. Siat käyvät turhan tuttavallisiksi ja pohdimme pitäisikö yksi ottaa takapenkille B:n kaveriksi. Takapenkillä on B,tyhjiä olutpurkkeja,jalkapallo ja halko. Halko nousi kyytiin jossain Kouvolan paikkeilla. Se on tärkeä osa feng-shuita joten ei sitä voi poistaa. Köngäs jää taakse ja tutkimme tietä Kaliningradin kaupunkiin. Opasteita näkyy ja matkaa ei edes ole kovin paljon. Hotellin löytyminen on vain mielenkiintoinen tehtävä. Meillä ei ole karttaa ja kännykän karttasovellukset ovat lähinnä suuntaa antavia. Hermoilemme tovin ja tajuamme kaupungin lähestyvän. Liikenne on taas suloisen Venäläistä ja liikenneympyrässä B huutaa takapenkiltä että VARO. Läksytän B:tä että ei noin saa huutaa. Johan tässä sekoaa muutenkin. On muuten aivan tuurissaan että löydämme hotellin. Käännymme poikkikadulle ja hotelli on siinä. WTF!! Lampsimme sisälle ja netistä tulostettu varaus löytyy. Hotellin takapihalla on vartioitu parkkipaikka. Opimme tietämään että vartijoita on kaksi. Yövuorolainen ja Päivävuorolainen. Yövuoron tekijä on selkeästi nuorempi kuin päivämies. eli noin 70-vuotias. Huone on suuri ja tilava ja päätämme siistiä itsemme ja lähteä kaupungille. Kaupunki on suuri. Merisotakoulun aidan takana tetsataan sulkeisissa. Esikuntakomppanian päivystäjän virkaa tuskin löytyy. Menemme umpimähkään ekaan baariin. Siellä ei ole ketään mutta istumme alas ja otamme oluet. Skoolaamme. Olemme löytäneet paikan jota katsoimme pari kuukautta aiemmin karttapallosta. Olut on hyvää ja jatkamme matkaa. Keskustan aukion tienoilta kuulemme smoke on the waterin soivan baarista. Green Cat Cafe. Ovella katsoo joku tyyppi aika perhanan epäluuloisesti mutta emme peräänny. Tiskin takana seisoo harmaahiuksinen arvokkaan näköinen heppu OthersMC Kaliningrad-nahkaliiveissä ja tuijottaa meitä kuin olisimme toiselta planeetalta. Tilaan oluet ja tyyppi ei sano mitään vaan häipyy johonkin. Mietimme jo lähtemistä kun tyyppi tulee takaisin nuoren kauniin tytön kanssa ja esittelee hänet meidän tarjoilijaksemme. Ok. Paikassa on pöytiä varattuna eri prätkäkerhoille joten hilaamme itsemme nurkkaan. Tunnelma vapautuu ihmeen nopeasti kun paikan omistaja Vlad kysyy edelleen epäluulo äänessä että olemmeko bikereita vai mitä. B:n vastaus i am a musician vapauttaa tyypin entisestään. Jumalauta,Suomalaisia, minun baarissa. Paikallisia pörräilee ja tutustumme heihin tupakilla. Hevityttöjä kiinnostaa selvästi Suomalaiset soittoniekat ja innostun tilaamaan vodkapullon dievushkalta pöytään. Pieni hetki-nainen sanoo ja katson toisen kerroksen ikkunasta kuinka tyttö juoksee kauppaan ja palaa sieltä kahden vodkapullon kanssa. Lasit löytyvät talonpuolesta.

Palaamme hotelille hutikassa taksilla ja painumme unten maille. Kuorsaus täyttää kesäkuun alun yön ja nukumme kaukana kotoa.

Mainokset