Tammikuussa 2016 tindermatchi rajan takaa kysyi että haluatko lähteä Moskovassa käymään hänen kanssaan. Hänellä olisi duuneihin liittyviä velvoitteita mutta eiköhän tuota aikaa löydy minullekin. Jo itse matka oli mielenkiintoinen. Ensin Sortavalasta Pietariin ja sieltä junalla Moskovaan. Sattui aivan kaameat pakkaset kun matkustin perjantai-iltana Sortavalaan. Aamulla olisi lähtö pikkubussilla Pietariin. Pakkanen kiristyi yöllä ja aamulla alkoi jo jännitys kohota. Tilasimme taksin bussiasemalle ja iso transitti olisi matkaväline. Ikkunat olivat ihan jäässä mutta ilta hämärtyi ja ystävätär nukahti kainalooni niin siinä se matka eteni. Käkisalmella oli tauko. Söin elämäni parhaan venäläisen lihapiirakan Käkisalmen lukoililla ja matka jatkui. Minulla ei ollut hajuakaan mistä kautta bussi tulisi Pietariin. Oli pimeää. Lämmityslaite oli täysillä ja minun kenkä tietysti suoraan sen päällä. Kumi ei sulanut vaikka haju antoi moisesta jo viitteitä.

Pietarin valot näkyivät ja alkoi motari. Onneksi en nähnyt mitään joten hetken päästä olimme jo jollain bussiasemalla. Siitä metroon ja kohti junaa. Juna lähti Moskovski vokzalilta joka oli kyllä hieno asema. Ostimme evästä junaan ja homma menisi näin. Mennään junaan nukkumaan ja aamulla herätään Moskovassa. Kätevää.

Otin alapetin ja deitti nousi yläpetille. Länsimaalaiselle oli jokseenkin outoa että samaan loossiin tunki kaksi ventovierasta naista jotka kumpikin vaihtoivat yöasut ja kävivät nukkumaan. En saanut unen päästä kiinni vaan mietin tätä maata ja sen ihmisiä. Maalaisjärki ja sen käyttö olivat vielä voimissaan ja olin varmaan ainut jonka mielestä on outoa nukkua ventovieraiden keskellä.

Yöllä juna seisahtui ja heräsin siihen. Se oli varmaan tunnin verran paikallaan ja jatkoi sitten matkaa. Kaupunki alkoi lähestyä ja puin päälle ja tsekkasin kamani. Ei ollut rullattu tai raiskattu yön aikaan. Kaupungin valtava koko alkoi hahmottua. Olimme vielä hyvinkin kaukana keskustasta mutta tornitaloa oli loputtomiin. Asemalla väki purkautui junasta ja poltin lopultakin sen tupakin. Majapaikka olisi lähiössä jonne menee keskustasta paikallisjunia. Matkaa olisi n 40 minuuttia. Eli olemme kuulemma lähellä keskustaa. Right. Paikallisjuna on kyllä nopea ja matka taittuu kohti Zelenogradia. Asemalta on lyhyt matka kämpille. 18 kerroksinen harmaa möhkäle. Menemme toiseksi ylimpään kerrokseen ja deitin työkaveri ja sisko ovat jo saapuneet aiemmin paikalle. Tytöt ovat tehneet salaattia ja keittoa. Ja balticaa. ja vodkaa. Ja illalla saapuu muitakin vieraita. Pakkasta ei ole niin paljon kuin Karjalassa mutta lunta tulee ja loputon valomeri parvekkeelta näyttää kiehtovalle.

Moskova part II

 

Aamulla deitti ja työkaverit painuvat töihin ja jään talonvahdiksi. Tytöt sanovat tulevansa kuudeksi illalla että voisit vaikka olla hyödyksi ja tehdä heille ruuat siihen. Davai! Ja asuntoon tulee sähkömittarin tms lukija puolilta päivin että ole paikalla. Päätän että teen pimuille pizzaa. Melkein vieressä on valtava supermarketti jossa on mm. Ikea ja mäkkäri jne. Talsin lumisateessa ostoskeskukseen ja menen mäkkäriin aamukahville. Kahvi on aivan perseestä. Mäkkärin sisäänkäynnin vieressä joku mummo myy puulaatikon päältä siankorvia ja läskiä. Päätän että ostan pizzatarpeet. Löydän jauhot ja oliiviöljyä. Tomaatteja. Tonnikalaa ja oliiveja. Hiivaa pitäisi saada. Mikä se on venäjäksi. Hyllyä täyttävälle tytölle kerron rallivenäjäksi että haluan olla bolshoi paakari. Ja taikina pitäisi saada kohoamaan. Hiivoo. Tytön naamalle nousee valtava hymy ja hän vie minut tiskille jossa könöttää isoin hiivan pala mitä olen koskaan nähnyt. Tyttö leikkaa siitä narulla nätin palan ja tekee vielä nätimmän pakaasin. Baltica-hyllyltä nappaan siksarin ja pieni vodka tarttuu mukaan jo lähes automaationa. Tupakin osto onkin hankalampaa. Njet Apollo. Olen huolestunut mutta kassapimu juoksee takahuoneesta kartongin kanssa. No otan koko kartsan ja maksan ostokset. Lumisade on tosi sankka ja päivä ei päätä valjeta ollenkaan. Kämpän kohdalla olevaa linja-autoseisaketta putsaa lumesta 7-8 Kiinalaista työmiestä ja kun he ovat putsanneet sen he nousevat kuorma-auton lavalle joka vie heidät seuraavalle pysäkille joka näkyy tähän. Lapiot ovat hassun pienet. Kello ei ole edes yhtätoista kun ovella ryskää joku. Menen katsomaan ja kato. Sähkömittarin tai minkälie lukijat. Yksi on johtaja ja kaksi suorittaa hommaa. Kuljettaja istuu luultavimmin ulkona autossa. Naapurikämpän oven takaa kurkistaa maailman herttaisin mummeli ja rappukäytävässä on posmotus vailla vertaa. Yksi mittarinlukijoista istuu olohuoneessa ja katsoo televisiota. Minulla on olut kädessä mutta mietin olisiko tätä korrektia tarjota. En tiedä. Jatkan keittiössä pizzan vääntöä ja mietin että on tässä ainakin aikaa.

Lyhyt päivä on jo hämärää illan alkua kun tyttölauma saapuu paikalle. Kolme peltiä pizzan tapaista aiheuttaa reaktion että kaikki haluavat halata minua. Ihanoo. Ja pizza on kuulemma parempaa kuin armenialaispizzeriassa kulman takana. Pimuilla on duuneja vielä läppäreillään ja minua nukuttaa.

Mainokset