Moskova III

 

Aamulla herään siihen että 3 naista meikkaa ja säkättää kuin viimeistä päivää. Deittini neuvoo minulle reitin Gorgin puistoon jossa tapaisimme tänään klo 16.00. Onpahan homma. Mutta jos menen paikallisjunalla keskustaan niin kyllä siitä löydän Gorgi Parkin. Ponimai? Joo.  Paikallisjuna-asema on valtava. Ihmistä sinkoaa sinne tänne ja lumitöitä tekeviä Kiinalaisia on noin 200. Poliisit vahtivat ja junassa tulee koko ajan kuulutuksia että jos näet epäilyttävän repun tms niin ota heti yhteys junapoliisiin. Terrori tunkee tännekin. Poistun junasta mutta en mene metroon. En luultavimmin selviäisi sieltä yksin ikinä pois. Kävelen muutaman satametriä sivummalle asemasta ja katson taksia. Taksi Gorgin puistoon maksaa 200 ruplaa. Matka kestää ikuisuuden. Nyt tajuan miksi paikalliset ajavat mielumin metrolla. Liikenne on järjetöntä. Näen Lamborghini Aventadorin. Sen isot pyörät sutivat sohjossa. Kuski osoittaa autoa ja selittää jotain. Gorgin puiston pääportti on komea. Keli on vain ihan perseestä. Masentaa. Ilma on todella huono ja liikenne käy oikeasti hermoihin. Auton alle jääminen lienee täällä yleistä. Mutta kun pääsen puistoon olo paranee. Puisto on valtava. Puistossa on turistirysä. Joku pelmenibaari tms. mutta sieltä saa baltican. 200 rub. Isä-aurinkoinen on valjastettu patsaan muodossa esiliina päällä veivaamaan pelmeniä. Söpöä. Paikalla ei ole juuri porukkaa ja saan rauhassa istua ja wifitellä. Jatkan kävelyä. Tulen puiston toiselta puolelta pois ja katselen paikkoja. Menen kellariin viehättävään baariin. Heitän talvinuttua päältä ja tarjoilija puhuu todella hyvää englantia. Haluaa arvata murteesta että olen kotoisin Pohjois-Carolinasta. Annan luulla ja juon kahvia ja vodkaa. Aikaa olisi vielä runsaasti ja haluan valokuvata ulkona mutta keli on kaamea.

Tapaan deitin sovitulla kellonlyömällä Gorgin puistossa ja on jotenkin helpotus nähdä tutut kasvot tässä metropolissa. Pahispimu on liennut aiemmin koulutuksesta ja kysyy mitä haluaisin nähdä. Punaisen torin? No mennään. Torille on rakennettu joku joulupukki/pakkasukko-lastenmaa ja rihkamakauppiasta on runsaasti. En näe onko Putini kotona. Seison Moskovan keskipisteessä ja pimu ottaa minusta kuvan. En halua mausoleumiin. Seuraavaksi pimu haluaa että menemme avaruusmuseeon. Katsomaan Juri Gagarinin vehkeitä ja kamoja ja koskettamaan Gagarinin patsaan etusormea. Se tuo onnea. Pimu kurtistelee kun tsekkaan Jurin kivekset. Bolshoi Testicles. Ei muuten avaruuteen mennä. Jurin kamojen seassa herättää kiinnostukseni tupakki-aski ja sytkäri. Varmaan jos kaikki olisi mennyt vituiksi niin olisi saanut sentään vielä mahorkan imaista. Avaruusmuseossa valokuvaaminen maksaa. Olkoon. Kännykkäkamerani on niin huono että katson mielumin silmillä tätä.

Koko museon vehkeet hämmentävät.  Sputnik on pieni. Kaikki on jotenkin kämäistä. Mutta ne on käyneet avaruudessa. Kiistelemme hetken deitin kanssa siitä että kävikö amerikkalaiset kuussa. Ulkona halaan naista ja laulan tämän korvaan miljoonasateen lapsuuden sankaria. Tuuli käy luihin ja massiivinen kävelymatka väsyttää. Nukahdan junassa mutta deitti herättää asemalla. Lämpimiä tunteita Moskovan talvisessa yössä.

Part IV

 

Pari päivää deitti joutuu työkiireidensä kanssa melkein hermoromahduksen partaalle ja minä vietän päivät maleksien siellä täällä. Käyn paikallisessa pubissa, käyn katselemassa kaikkea, ajelen junalla, otan huonoja kuvia ja ystävystyn naapurin mummon kanssa. Kotimatkalle oli pimu järjestänyt minulle yllätyksen. Menisimme Zavidovon kylän kautta ja siellä olisi meille sauna ja illallinen. Hetkinen,Kekkonen tapasi Breznevin siellä. Onko se sama banja. Kukaan ei ole oikein varma. Viimeisenä iltana pidetään tietysti läksijäiset. Naapurin mummo tulee myös ja kuuntelee HIM:iä läppäristä hymy huulilla ja juo vodkaa. Ruoka on hyvää ja menen nukkumaan. Aamulla lähdemme matkaan. Katson auton ikkunasta horisonttiin katoavaa suurkaupunkia ja olemme vaihteeksi keskellä ei-mitään. Itse kylä ei ole kovin kummoinen. Täältä lähtee juna sitten myöhemmin mutta nyt menemme saunapaikkaan. Meillä on runsaasti aikaa ja käymme pitkällä kävelyllä ennen saunaa. Itse keskusta on äkkiä nähty ja ostan pienestä kaupasta peltisen lada-pienoismallin. Moskovassa niitä ei juuri näkynyt.

Banja on kokemuksena ihan paras. Kuuma. Käyn ulkona vilvoittelemassa mutta lunta on niin vähän että en viitsi koiranpaskomalla härmällä pyöriä. On rento olla. Juon tummaa olutta ja hämärässä valaistuksessa saunakaverini on maailman kaunein nainen sillä hetkellä. Illallinen on katettu ja syömme kaikessa rauhassa. Menemme taksilla asemalle ja banjassa rentoutunut deittini räjähtää nollasta sataan alle sekunnissa. Juna on mennyt. Mitä vittua. Opin uusia venäläisiä kirosanoja ja erehdyn nauramaan. Bolshoi katasrof. Asemalla on ravintola jota pitää aasialaisen näköinen mies. Istumme sinne ja deitti etsii netistä kuumeisesti aikatauluja. Paikan omistaja sanoo että seuraava juna tulee vasta todella myöhään. Joskus 02.08 tai jotain. No nyt. Deitti laantuu kun ostan hänelle lasin parasta Krimiläistä valkkaria ja minä otan oluen. Omistaja tuo pöytään kuivattuja kaloja ja jotain perunan kuoria. Joku paikallinen käy lasillisella ja odotamme. Itseasiassa minä en ole hermostunut vaan paikan omistaja esittelee minulle vodkia. Jossain vaiheessa hän sanoo että pitäisi sulkea ja mennä kotiin. Siitä Krimiläisen viinin humaltama deittini irtoaa ja kysyy millainen mies laittaa meidät ulos pakkaseen odottamaan sitä kirottua junaa. Omistaja hymyilee ja sanoo että eihän hän tietenkään voi niin tehdä. Hän soittaa kotiinsa ja sanoo olevansa ylityössä. Minä tarjoan omistajalle vodkia ja tyyppi innostuu istumaan samaan pöytään. Tuo tuhkakupinkin ettei tarvitse ulkona polttaa. Kun juna tulee loputtomien maljojen jälkeen kysyn devushkalta että ei kai meillä nyt niin kiire ole siihen.. sitten mennään! Davai davai!

Part V

 

Pietarissa havahdun. Olen tosi väsynyt junamatkasta. Emme saaneet nukkumapaikkaa vaan kyhjötin sellaisella ikkunajakkaralla. Kokoa 12 X 12 cm. Metroon ja pysäkille. Kotimatkalle Sortavalaan. Deitti on selkeästi jo paremmalla tuulella. Kysyy mitä teemme kun pääsemme kotiin. Tehdään pelmeineitä mutisen ja parransänkeäni kutittaa ja vaatteet tuntuvat likaisille. Käymme mäkkärissä aamukahvilla ja nousemme Sortavalan autoon. Käkisalmella se taas pysähtyy ja lihapiirakat on edelleen hyviä. Hiukan ennen Lahdenpohjaa kuski vetää pikkubussin tiensivuun. Sisään astuu jämyn näköinen rajamies kivääri olalla. Dokuments. Passini ja migraatiopraapuskani kelpaavat ja tyyppi tuskin vilkaisee minua. Sortavalassa pääsen suihkuun ja nukkumaan. Ja saan pelmeneitä kun herään.

Advertisements