Etsi

karjalantasavalta

Elettyä elämää idässä.

Kuukausi

marraskuu 2016

Part III nähtävyyksiä,mehua ja praasniekkaa

Aamulla oli ihan kohtalaisen fresh olo. Olemme A:n kanssa jo kiinnittäneet huomion hotellimme parkkipaikan vartijaan. Kadulta on liikennetötteröillä rajattu ehkä 2-3 parkkipaikkaa ja aina kun auto lähtee pois siitä niin tyyppi vie ne keilat siihen ettei kukaan pysäköi sitten hotellin varatulle paikalle. Kiirettä näyttää pitävän. Koko päivänä keiloja siirtämään joutuu ehkä kahdesti. Mutta sitten iskee kaamea rysis. Auto lähtee ja tulee melkein yhtä aikaa. Tyyppi keltaisissa huomioliiveissä ohjaa auton millintarkasti parkkiin ja sitten kelpaa istahtaa voipuneena puulaatikolle tupakalle. Huh. Rankan tuntuista duunia toteamme A;n kanssa ja otamme kaffetta ja mehua lisää. Unohdin yhdeksännen kerran suihkussa että kylmä ja kuuma on toisin päin joten otin jääkylmän suihkun. Menin naapuribaariin kahville ja mehulle. Julitsu laittaa viestiä että tulee kohtaa. Avot. Julitsu pölähtää paikalle ja lähdemme ekaksi kunnon kahville. Nainen papattaa taukoamatta ja esittelee paikkoja ja mikä mikin talo on. Maa tärisee alla ja välillä valtava sadekuuro saa meidät suojautumaan katetulle terassille. Nyt alkaa olla krapula. Loivennan sitä vain kahvilla,kompotilla ja montecarloilla. A sanoo että ei se näy päällepäin se darra. Julitsu vie meidät valtavalle torille ja käskee meidän pitää kiinni lompakoistamme. Kalahallissa alkaa yököttää. Tuoksu on huumaava ja mitä erilaisemmat kalat,ravut ja mitkä lie näyttävät kosmisille. Huh. Julitsu pahoittelee aikatauluaan ja minä ja A jäämme kahden. Huomenaamulla lähtee lentokone Odesssasta Kiovaan. Hetkinen..mihin ne päivät katosivat? Julitsulla on sen verta vielä aikaa että tinkii puolestamme torilla tuliaisten hinnat kohdilleen. A näyttää uupuneelta ja painumme hotellille elpymään. Päätän ilahduttaa A:ta ja käyn naapurikaupasta praasniekka-tarpeet. Maggaraa,tuckeksiä,imelää pullaa jne. Ja juomme vain mehua. Kärsin tajuttomasta rapelosta. En halua loiventaa vaan ajattelen että kärsin että olen huomenna freshinä lentokoneessa. vitut. Yöllä koen sellaiset liskottelut että oksat pois. Aamulla taksilla hortoisena kentälle. Seuraamme pölähtää blondi pimu joka on todella tuttavallinen. A valistaa minua että tarjosit sille eilen pelmenit siinä hotellin viereisessä vakiobaarissa. Aha..ok. Odottelu sujuu uuden tuttavuuden kanssa kivasti. Poltamme röökiä ja juomme kaffetta. Pimu kertoo lahjoneensa lentokenttävirkailijat että voi viedä läjän lääkkeitä Kiovaan. En ymmärrä.

Matka Odessasta Kiovaan sujuu normaalisti ja ongelmat eskaloituvat sitten Kiovassa. Jono Helsingin koneeseen on loputon ja mennessäni kuselle kadotan A;n. Kuulutus tulee ja jono liikkuu mutta A:ta ei näy. Eiku näkyy. Joo. Istumme eripuolille konetta ja istun kahden todella voimakkaasti tuoksuvan naisen väliin. Luukutan luureista Black Sabbathia ja krapula muuttuu sellaiseksi kauhukrapulaksi. Silmät kiinni on helpompi mutta muuten tuntuu että kuolema tulee. Hengittelen hitaasti ja lasken aikani kuluksi mylttääntynyttä Hvyrna-nippuani. Survon rahat paperiseen oksennuspussiin ja annan ne vieressä istuvalle pimulle. Tällä muljahtaa silmät päässä ja hän antaa minulle 10 euron setelin. Paska kurssi toteaa A myöhemmin.

Kun kone tapaa Suomen maaperän irrotan käteni penkistä. Huh. Pelkotiloja ja lentopelkoa. Olisi pitänyt ottaa se vodka. A:n kauniimpi puoli on vastassa ja vie meidät A:lle. Suihku ja sitten suuhun joku Suomalainen maku,käymme grillillä. Yömyöhään olen kotona ja huomaan haisevani ja kamat haisee pahemmalle kuin Venäjän jälkeen.

 

Matkasta jäi mieleen että Ukraina ja sen ihmiset on mukavia ja kauniita. Siellä on halpaa ja sieltä tulee hirmuinen krapula. Sää ei suosinut meitä Toukokuun lopussa/kesäkuun alussa. Itseasiassa silloin oli kotona kovemmat helteet kuin mustanmeren rannalla. Itse meri oli kaunis, sininen ja puhdas. Toisin kuin luulin. Baareissa sai pääsäntöisesti polttaa sisällä ja syöminen kuului siihen juopotteluun olennaisena osana. Jonka tietysti suomalaisina skippasimme. Suomi ja sen itsenäisyys kiinnosti kovasti ihmisiä joiden kanssa baareissa pälpätettiin ja Suomalainen musa ja etenkin Nightwish tuntui olevan monen mielestä parasta ikinä. Jos et ole Odessaa nähnyt niin suositella pitää. Paikallisia tuntui vaivaavan eurooppalaisten turistien puuttuminen jonka oli korvanneet Turkista halpoja laivamatkoja tekevät paikalliset nuoret miehet. Mutta Pohjolan vaalea viikinki oli kovempaa valuuttaa kuin he joten kylläpä se itsetuntoa kohotti olla Suomalainen!

Maasta jäi kyllä sen verta hyvät vibat että kunhan taas on rulla kunnossa ja tuomi kukkii niin Karpaateilta käydään uusia muistoja.

Mainokset

PART II-Ukrainalaiset ihmiset

Aamulla on oikeasti kehno olo. Menen baariin ja tilaan kompottia,paikallista mehua jonka pitäisi olla kuulemma suurta herkkua. Tehty marjoista jne. Koen tulleeni huijatuksi, koulun hiihtokilpailun yli-laimennettu sekamehu maistui paremmalle. Olen näköjään ystävystynyt viime yönä jonkun pimun kanssa joka työskentelee satamatoimistossa ja hän pistää facebookin kautta viestin että voidaanko tavata. Joo..ja mietin että kukahan se niistä eilisistä sitt oli..paikalle pölähtää nuori kaunis Ukrainatar joka höpöttää taukoamatta ja hän kertoo maalavansa tauluja että haluanko lähteä katsomaan niitä. No okei mutta mulla on kyllä aivan tajuton darra. Sitruuna ja yrttipirtu maistuvat vieläkin suussa lisättynä punaisilla monte carlo-röökeillä niin avot. Nainen ottaa kuohuviiniä ja no,johan kello alkaa olla puoltapäivää niin mikäs, joten otan vodkaa ja kuoharia.

Talsimme mimmin kämpälle joka on lähestulkoon tien toisella puolella ja kiipeämme puisen kolmikerroksisen talon ylimpään kerrokseen. Pohjaratkaisu on..mielenkiintoinen sillä käynti asuntoon on naapurin rouvan keittiön kautta. Kätevää. Kämpässä on luultavimmin 29 neliötä mutta huoneita silti noin viisi. Pienen pieniä huoneita. Istumme sohvalla,luukutamme musaa youtubesta ja poltamme röökiä. Mimmi kysyy että haluanko juotavaa. Joo. Mistä se arvasi. Käymme alakerran kaupasta olutta ja pienen vodkan. Teen vientibisnestä Suomen musateollisuudelle ja soitan Irwiniä ja Pelle Miljoonaa ja ties mitä täysin haltioituneelle uudelle ystävälle ja samalla juomme lisää ja lisää ja jossain vaiheessa pimu pölähtää valtavan tarjottimen kanssa ja syön leipää ja kalaa. Raamatullista. Mennään takaisin baariin ja A istuu terassilla ja ilta on täydellinen,uusia ystäviä,juomaa, musaa,välipelmeneitä ja lisää juomaa. Mahtavaa. Yöllä kurvahtan uuden ystävän noin 160 senttiä pitkälle laverille ja kuorsaan kuulema erittäin miehekkäästi. Aamulla hiippailen takaisin hotellille ja vartija sanoo minulle huonolla englannilla että ”You really like to party!” Sama vartija itse käy porttikongissa juomassa olutta myöhemmin ja pyytää minut mukaan.

 

Ukraina 6/2016 Odessa Part 1

Kaikki alkoi kun aloin hehkuttaa A:lle että pitäisi käydä Ukrainassa. Etenkin Odessa olisi kiva nähdä kun naapurissa asui entisellä kämpillä simpsakka pimatsu sieltä ja pidettiin facessa yhteyttä senkin jälkeen kun hän muutti jo takaisin sinne Odessaan Suomesta. No A lämpeni ajatukselle ja onneksi edes toisella meistä (eli ei mulla) oli rulla kunnossa ja muovikortissa pontta ja lentoliput oli tilattu ja maksettu minuutissa. Lupasin hoitaa hotellin ja entisen naapurin,tästä eteenpäin Julitsun konsultaatiolla löytyi edukas hotelli keskustasta. Lähtöpäivä koitti ja Helsinki-Kiova-Odessa UA:n lennolla odotti. Helsinki-Vantaalla kumottiin perkuleen kallista kaljaa muovituopista ja tempaisin siinä jaloviinankin ja pohdin että matkakassahan hupenee tähän. Lentokenttäbussiin survoimme itsemme ja se vei meidät kentän laitamilla kierroksia nostavaan boeingiin. Eikun paikat haltuun ja kone ilmaan. Siinä se. Oltiin matkalla Kiovaan. Jumalauta. Olut oli halvempaa kuin limppari mutta sehän loppui joten innostuin kippailemaan vodkia. Absolut vodkaa..ei jumalauta. Nyt on väärät liemet.

Etukäteen oltiin hiukan suunniteltu ja katsottu mistä Odessan kone lähtee Kiovasta mutta perkele; terminaali oli valtava ja erehdyimme kuuntelemaan jonkun hoono-suomi jannun ohjeita niin jonotettiin väärällä tiskillä. Ketkaravia ihan toiseen päätyyn ja metallinpaljastimessa ei meinanneet jalkaan hionneet bootsit irrota ei millään . Davai davai huuti joku virkailija ja minä sanoin A:lle noin 24 kertaa että vittu, me myöhästytään. A vastasi minulle korvatillikalla ja ei me mitään myöhästytty. Ainut vaan niin SOL-sähkötukusta saamani nahkavyö jäi turvatarkastukseen mutta osasin kaivata sitä vasta myöhemmin. Odessan kone oli huomattavasti pienempi ja kämäsempi ja ei siellä ollut edes muuta kuin vettä saatavana. No, posmotuksen kera aloimme laskeutua kohti Odessaa ja perkele,mustameri pilkottaa ja kaupungin laajuus alkoi hahmottua. Täähän on valtava. Niin kuin tavallista virallinen asukasluku ja todellisuus on jotain muuta Odessan kaupungissa. Wikipedia kertoo sen olevan n 1 miljoona mutta todellisuus on kuulemma paikallisten mukaan n 3 miljoonaa.

Pääsimme koneesta ja lämmin tuuli avaran taivaan alla tuntui lumoavalle. Jumalauta, päästiin perille. Stressi helpotti ja talsimme terminaalihalliin ja rahanvaihtoon. Vaihdoin 300 egeä ja sain jumalattoman haisevan läjän kirkkaanvärisiä Hvyrniä. A vaihtoi maltilla kun tajusi että kurssi on suotuisa meille eikä meillä oikein ollut mitään hajua hintatasosta mutta mie olin luvannut maksaa hotellin. Terminaalista pihalle ja lopultakin, tupakki huuleen! Jes. Täällä ollaan.

Taksijono oli samanlainen kuin venäjällä. Lohnotimme itsemme pieneen daewoohon ja hotellin osoitteen lausuttani kuski lähti liikkelle renkaat vingahtaen. Matka kesti ehkä noin vartin. Eka huomio oli että Odessa on matala kaupunki. Rakennukset ei olleet korkeita. Syynä siihen on valtava maanalainen katakombiverkosto joka ei kestä suuria korkeita taloja päällään. Hotellin sisäänkäynti löytyi porttikongista ja respaa vartioi nuorehko jannu joka ohjaa meidät huoneeseen. Katsomme A:n kanssa parivuodetta ja kysyn voiko sen erottaa. No ei. No ihan sama, nyt pitää lähteä oluelle. Astumme hotellista kadulle ja heti vieressä on baari jossa on mukava terassi. No baareja on silmänkantamattomiin ja kävellään nyt edes sata metriä eteenpäin. Istahdamme katetulle mukavan näköiselle terassille ja alta sekunnin on dievushka menun kanssa ja piva on horoso. We made it ja skoolaamme. Emme voi syyttää edes jetlagia mutta oluet ja vodka humahtavat kupoliin ja kaupunki huutaa elämää. Vaikka olin maksanut hotellin jo etukäteen niin pinkka näyttäisi olevan kunnossa ja juomat ovat halpoja. Hotellin viereinen baari ja sen terassi tsekataan seuraavaksi ja kuten tulemme myöhemmin huomaamaan se tulee hyvinkin tutuksi. Tässä vaiheessa A ilmoittaa menevänsä nukkumaan mutta minua ei nukuta. Tinttaan vodkaa ja minulla on kolme tarjoilijaa jotka hämmästelevät että mitä vittua minä teen Odessassa ja olenko todellakin Suomalainen ja pitääkö paikkaansa että Suomessa voi drinkki maksaa ravintolassa jopa yli kymmenen euroa. Vastaan kaikkeen da ja otan vielä yhden. Päätän käydä vielä tutkimassa lähistöä ja seuraavassa korttelissa on tietysti strippiklubi. Portaat alas ja vastassa on kaksi huomattavan jämyä vartijaa. Olemukseni ja Tuska 2007-riekaleinen t-paitani ja pitkä lettini huvittavat heitä mutta he käskevät minun odottaa tovin sillä omistajan pitää päättää olenko sovelias klubin asiakkaaksi. Odotan eteisessä ja paikalle saapuu ihan Madonnan näköinen nainen joka katsoo minua tovin ja toivottaa erittäin tervetulleeksi klubilleen. Metallinpaljastimen läpi käveltyäni baarin puolelle koen lievähkön pettymyksen, ajattelin lähinnä tulleeni taivaaseen mutta baari mikä baari. Olut on edukas ja nyt, nyt ollaan asian ytimessä, täällä saa polttaa röökiä baaritiskillä. Strippari vaihtuu kolmen minuutin välein ja naiset ovat kauniita ja paikkani baaritiskin päässä sijaitsee ovella josta aina uusi strippari astuu lavalle. Alan heittää jokaisen kanssa ylävitosia aina kun he kävelevät ohi. Baarimikko katsoo minua kuin kummajaista toiselta planeetalta ja omistajatar kysyy haluaisinko privaattishown. No mikä ettei, se maksaa euroissa ehkä noin neljä-viis egee ja kaunis nainen tanssii ja minä ajattelen GTA:ta ja Trevoria istumassa privaatissa. Olen aivan liian humalainen ja levoton innostuakseni viemään privaatin hotelliin jossa A nukkuu siinä parisängyssä joten vihellän pelin poikki ja raahustan hotellille ja istun vielä naapuribaarin terassille juomaan sitruunavodkan jota paikalliset suosittelevat. Odessan yö ottaa minut ja vieressä nukkuu A jota en kuulemma yöllä kopeloi strippariunia nähdessäni.

Aamu valkenee ja menen hoteliin viereiseen baariin kahville. Aurinko paistaa ja krapula on mallia mild. Mutta otan varulta kahvin kanssa vodkan ja sitten lasitölkkioluen. En tajua, baarimikko laskee oluen lasitölkkiin,painaa siihen metallisen kannen ja se tulee pöytään avaajan kanssa. No kumpikaan ei osaa käyttää sitä avaajaa niin tarjoilijatyttö avaa ne meille. Tänään pitää nähdä ne portaat ne, no ne Odessan portaat sanon A:lle ja okei,mennään rantaan, mutta ei vielä, pitää syödä ja ottaa lisää olutta. Da da. Tarjoilijalaumalla on hauskaa. Kyselevät Suomesta ja kantavat meille oluita. Kehuvat että heillä on hyvä keittiö että kokeilkaa, no ei vielä. Padom padom myöhemmin myöhemmin.

Otetaan taksi sinne rantaan ja mennään tuumaan A:lle ja näin tehdään. Ja taas sama homma, ulkomaalaiset kynitään tuumin A:lle kun taksikyyti maksaa noin 2 euroa. Arkadian ranta on valtava huvikompleksi, siellä on kauppoja, baareja, huvipuisto, rantaa.. kaikkea. Keli on vaan outo, välillä on tulikuuma ja hetkessä tulee sade joka kestää noin kolme minuuttia ja sitten taas paahtaa. Rannasta löytyy hieno terassi rannan ylle ja tuijotan bikinipimuja ja maistelen olutta. Saslik rules mutta se ei ole kovin kaksinen. Jatketaan matkaa ja etsitään ne vitun portaat huokaan A:lle ja nehän löytyvät. Potjomkinin portaat ovat massiiviset ja optimistinen mummeli huokaa alhaalla ja aloittaa kapuamisen ylöspäin kahden kepin kera. Portaat on tsekattu kahdessa minuutissa ja johan siinä tuli jano. Mennään baariin sanon A:lle joka toteaa asian olevan ok. Välikuolema tekee tuloaan ja otamme Arkadian rannasta ehdan Volga-taksin jota ajaa tyyppi joka ei osaa ajaa autoa. Elämä hymyilee kun taksissa saa polttaa röökiä ja tulta tarjoava kuski meinaa ajaa matkalla kolme kolaria. Huilaamme hetken ja alamme puhua pelmeneistä. Niitä pitää saada, ja lisää olutta. Talsimme A;n kanssa Odessan katuja ja oppaaksemme lupautunut Julitsu on juminut mustasukkaisen poikaystävänsä kanssa johonkin joten klassista. Olemme ventovieraalla maalla taas kerran kahdestaan mutta mitäs siitä, etsitään itse viihteemme ja sillä sipuli.

Katselemme paikkoja ja löydämme terassin jossa on valkoiset liinat ja siistin näköistä.

. Pelmeniä ja ne on hyviä,kuten vodkuli ja piva. Ja halapaa. Ja tarjoilu pelaa. Kahvi on as-usual onnetonta joten korvaan sen oluella. Vedämme A:n kanssa järkyttävät lärvit ja huomaamme istuvamme hotellin viereisessä baarissa jonka tarjoiliattaret tuntevat meidät jo nimeltä. A poistuu urinaaliin ja tarjoilijatar jolla on valtavat hiukset nutturalla tuo pöytään vodkan minulle ja oluen A:lle,hän sanoo että olutta ei tarvitse maksaa koska hän tarjoaa sen A:lle. Kerron että Suomessa tätä tuskin tapahtuisi. A saapuu saniteettitiloista ja ei lämpene tarjoilijalle eikä tarjoilija minulle. Paradoks sanos Venäläinen. Ilta saa mailleen ja Odessan yö kuhisee ja sihisee. Ja oma pää siinä sivussa. Kellaribaarissa A polttaa röökiä vain siksi että sitä saa polttaa siellä baarissa. Siistiä. Julitsu laittaa viestin että aamulla näyttää meille kaupunkia. Hyydymme hotelliin ja mahtaa olla aamulla heikko olo.

044

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑