Aamulla oli ihan kohtalaisen fresh olo. Olemme A:n kanssa jo kiinnittäneet huomion hotellimme parkkipaikan vartijaan. Kadulta on liikennetötteröillä rajattu ehkä 2-3 parkkipaikkaa ja aina kun auto lähtee pois siitä niin tyyppi vie ne keilat siihen ettei kukaan pysäköi sitten hotellin varatulle paikalle. Kiirettä näyttää pitävän. Koko päivänä keiloja siirtämään joutuu ehkä kahdesti. Mutta sitten iskee kaamea rysis. Auto lähtee ja tulee melkein yhtä aikaa. Tyyppi keltaisissa huomioliiveissä ohjaa auton millintarkasti parkkiin ja sitten kelpaa istahtaa voipuneena puulaatikolle tupakalle. Huh. Rankan tuntuista duunia toteamme A;n kanssa ja otamme kaffetta ja mehua lisää. Unohdin yhdeksännen kerran suihkussa että kylmä ja kuuma on toisin päin joten otin jääkylmän suihkun. Menin naapuribaariin kahville ja mehulle. Julitsu laittaa viestiä että tulee kohtaa. Avot. Julitsu pölähtää paikalle ja lähdemme ekaksi kunnon kahville. Nainen papattaa taukoamatta ja esittelee paikkoja ja mikä mikin talo on. Maa tärisee alla ja välillä valtava sadekuuro saa meidät suojautumaan katetulle terassille. Nyt alkaa olla krapula. Loivennan sitä vain kahvilla,kompotilla ja montecarloilla. A sanoo että ei se näy päällepäin se darra. Julitsu vie meidät valtavalle torille ja käskee meidän pitää kiinni lompakoistamme. Kalahallissa alkaa yököttää. Tuoksu on huumaava ja mitä erilaisemmat kalat,ravut ja mitkä lie näyttävät kosmisille. Huh. Julitsu pahoittelee aikatauluaan ja minä ja A jäämme kahden. Huomenaamulla lähtee lentokone Odesssasta Kiovaan. Hetkinen..mihin ne päivät katosivat? Julitsulla on sen verta vielä aikaa että tinkii puolestamme torilla tuliaisten hinnat kohdilleen. A näyttää uupuneelta ja painumme hotellille elpymään. Päätän ilahduttaa A:ta ja käyn naapurikaupasta praasniekka-tarpeet. Maggaraa,tuckeksiä,imelää pullaa jne. Ja juomme vain mehua. Kärsin tajuttomasta rapelosta. En halua loiventaa vaan ajattelen että kärsin että olen huomenna freshinä lentokoneessa. vitut. Yöllä koen sellaiset liskottelut että oksat pois. Aamulla taksilla hortoisena kentälle. Seuraamme pölähtää blondi pimu joka on todella tuttavallinen. A valistaa minua että tarjosit sille eilen pelmenit siinä hotellin viereisessä vakiobaarissa. Aha..ok. Odottelu sujuu uuden tuttavuuden kanssa kivasti. Poltamme röökiä ja juomme kaffetta. Pimu kertoo lahjoneensa lentokenttävirkailijat että voi viedä läjän lääkkeitä Kiovaan. En ymmärrä.

Matka Odessasta Kiovaan sujuu normaalisti ja ongelmat eskaloituvat sitten Kiovassa. Jono Helsingin koneeseen on loputon ja mennessäni kuselle kadotan A;n. Kuulutus tulee ja jono liikkuu mutta A:ta ei näy. Eiku näkyy. Joo. Istumme eripuolille konetta ja istun kahden todella voimakkaasti tuoksuvan naisen väliin. Luukutan luureista Black Sabbathia ja krapula muuttuu sellaiseksi kauhukrapulaksi. Silmät kiinni on helpompi mutta muuten tuntuu että kuolema tulee. Hengittelen hitaasti ja lasken aikani kuluksi mylttääntynyttä Hvyrna-nippuani. Survon rahat paperiseen oksennuspussiin ja annan ne vieressä istuvalle pimulle. Tällä muljahtaa silmät päässä ja hän antaa minulle 10 euron setelin. Paska kurssi toteaa A myöhemmin.

Kun kone tapaa Suomen maaperän irrotan käteni penkistä. Huh. Pelkotiloja ja lentopelkoa. Olisi pitänyt ottaa se vodka. A:n kauniimpi puoli on vastassa ja vie meidät A:lle. Suihku ja sitten suuhun joku Suomalainen maku,käymme grillillä. Yömyöhään olen kotona ja huomaan haisevani ja kamat haisee pahemmalle kuin Venäjän jälkeen.

 

Matkasta jäi mieleen että Ukraina ja sen ihmiset on mukavia ja kauniita. Siellä on halpaa ja sieltä tulee hirmuinen krapula. Sää ei suosinut meitä Toukokuun lopussa/kesäkuun alussa. Itseasiassa silloin oli kotona kovemmat helteet kuin mustanmeren rannalla. Itse meri oli kaunis, sininen ja puhdas. Toisin kuin luulin. Baareissa sai pääsäntöisesti polttaa sisällä ja syöminen kuului siihen juopotteluun olennaisena osana. Jonka tietysti suomalaisina skippasimme. Suomi ja sen itsenäisyys kiinnosti kovasti ihmisiä joiden kanssa baareissa pälpätettiin ja Suomalainen musa ja etenkin Nightwish tuntui olevan monen mielestä parasta ikinä. Jos et ole Odessaa nähnyt niin suositella pitää. Paikallisia tuntui vaivaavan eurooppalaisten turistien puuttuminen jonka oli korvanneet Turkista halpoja laivamatkoja tekevät paikalliset nuoret miehet. Mutta Pohjolan vaalea viikinki oli kovempaa valuuttaa kuin he joten kylläpä se itsetuntoa kohotti olla Suomalainen!

Maasta jäi kyllä sen verta hyvät vibat että kunhan taas on rulla kunnossa ja tuomi kukkii niin Karpaateilta käydään uusia muistoja.

Advertisements