Keskiviikko 18.1.2017

Lomapäivät päällä ja ystävätär kysyi että lähdetäänkö Pietariin. Hänen pitäisi viedä kaverinsa auto johonkin ja jotain ja pitäisi käydä siellä ja täällä. No selvä! Ja ei tarvitse ajaa, hän hoitaa homman. Eikun passi,massi ja reppu selkään ja menoksi. Vainikkalasta Viipuriin ja Pietarin suburban lähestyi. Ystävätär jätti minut kämpilleen joka sijaitsi Nevskin varrella todella lähellä Moskova hotellia. Samassa kauppakeskuksessa oli prisma, metroasema ja ties mitä. Ystävätär singahti asioilleen ja sovimme tapaavamme illalla majapaikassa. Aivan ensiksi lähdin hankkimaan simkorttia puhelimeen että saisin nettiä luuriin. Kauppakeskuksen puhelinmyymälässä viehko pimu arvatenkin kaukaa siperiasta myi minulle viidellä sadalla ruplalla liittymän jossa olisi hyvä netti. Ja koska Venäjällä ollaan dokumentteja piti täyttää 4-5 kappaletta ja välillä posmottaa kanssa myyjän kanssa. Lopulta myyjä kysyi haluaisinko lähteä kahville hänen kanssaan koska näytän kuuluisalta. Wtf. Ehkä myöhemmin sanoin ja samalla neiti halusi lisätä minut v-kontakte kamuksi. Mikäs siinä. Talsin moskova-hotellin aulabaariin ja tilasin oluen. Laitoin Ivanille ja Elenalle viestiä että täällä ollaan,käydäänkö kahvilla. Pariskunta oli autoilemassa lähistöllä joten sovimme treffit hotellikompleksin joenpuoleiselle seinustalle. Ja aikani tupakoituani he saapuivat. Olin tuonut heille kaffetta Suomesta ja Ivan esitteli ylpeänä uudehkoa audi a6-henkilöautoa jossa oli Tsekin kilvet! Kysyin että miks, no se on Venäjä. Poliisitkaan ei kuulema pysäytä jos ajelee ulkomaan kilvillä. No ei siitä sen enempää vaan menimme pienehköön piirakkapuotiin kahville ja teelle ja da, ensimmäinen vodka! Pehmeän viettelevän pistävä vodka!

Rupattelimme kuulumiset ja sovimme illallisen perjantaiksi sillä huomenna heillä olisi suuret hautajaiset. Otin osaa menetykseen ja erosimme Nevan rannassa. Mitähän sitten. Aikaa olisi taas rutkasti ja vodka lämmitti mukavasti joten ajattelin että otanpa toisen. Lähdin kävelemään Nevski Prospektiä ja ensimmäinen baari oli jonkinlainen sporttibaari. No sinne. Ei balticaa ole. No otan carlsbergin,sama asia mutta olipa se kallis. 350 ruplua. Jatkan talsimista ja katselen menoa. Liikenne on järjetön. Mietin paljonko Nevskillä on nopeusrajoitus mutta en saa selvää. Käyn kaupasta tarpeita kämpille. Palasta ja pivoa ja vodkaa. Pimu laittaa noin 23 viestiä että olenko eksynyt vai/ja/tai humalassa.

Kämpillä katselen televisiota ja juon vodkaa. Parvekkeelta katselen alas kadulle ja ilta hämärtyy. Pimu tulee kotiin ja hänellä on nälkä. Lähdetään syömään! Samassa korttelissa on siisti kellariravintola josta saamme oman loosin. No nyt. Bliniä,sieniä,salaattia ja lohta. Ja otan juomaksi tumman punertavan paikallisen oluen. Ja vodkan. Kotimatkalla käymme vielä nostalgia-baarissa yksillä.  Käyn kloorisuihkussa ja menen nukkumaan. Aamulla on nähtävää!

Torstai 19.1.2017

Aamu ei juurikaan valkene. Kaupunki on kuin Gotham City. Olen etukäteen ostanut lippuja aamupalalle Moskova hotelliin ja niinpä menemme sinne. Kohmelo meinaa raastaa mutta bliniläskien jälkeen olo topakoituu ja kämpillä otan baltican lääkkeeksi. Pienet aamupäivätorkut ja kaupungille kahville. Pimu kysyy että pärjäänkö jos hän käy hoitamassa muutamia asioita. Hänen isänsä on kuollut joku aika sitten ja Venäläiseen tapaan lienee muutama praapuska täytettävä. Pimu neuvoo minulle miten mennä metrolla arktisen alueen museoon ja uskon suoriutuvani. Lasken olevinani pysäkkivälit oikein ja nousen maanpinnalle. Ja vitut. Olisi pitänyt jäädä edellisellä pysäkillä. No talsin sitten, google maps näyttää reitin ja jo, ehkä olut maistuisi tähän väliin. Tyhjä siisti kellariravintola jossa on valkeat liinat ja kolme neitiä odottamassa asiakkaita. Otan oluen ja vodkan. Tarjoilija esittelee ruokalistaa mutta en vielä. Painan paikan mieleen ja jatkan matkaa. Museo löytyy ja menen sisälle. Ensimmäiseltä luukulta ostetaan lippu sisälle ja siitä seuraavalle tiskille johon jätetään päällystakki. En ota kierrosta vaan seurailen koululuokkaa jonka opettaja paimentaa arviolta n 10-vuotiasta poikalaumaa. Pari pojista on selkeästi vilkkaampia kuin muut ja jotain koiruuksia selkeästi mielessä. Poikien ilakointi saa lyhyen lopun kun narikassa ollut vanhempi portieeri pistää kuuluvalla äänellä pojat ojennukseen. En saa selvää mitä äijä niille huuti mutta vakavan näköisenä pojat seurailevat opettajaa. Katson naparetkeilijän varusteita 1800-luvulta. Nahkatakki ja pieni teltta. Silti NIMI TÄHÄN eli pohjoisnavalla pari-kolme vuotta. Museossa vierähtää parisen tuntia ja ulko-ovella tupakoidessani näen kuinka edellä mainittuja pojan viikareita kutsuu selkeästi Nevskin häly sillä pojat juoksevat kadun vilinään. Talsin baariin ja otan oluen ja googlailen Venäläisiä tutkimusmatkailijoita. Päätän kävellä takaisin kämpille ja matkalla käydä syömässä jotain. Kalliin näköisen vaatekaupan alakerrassa on kansankuppila josta saa oivallista kaalipiirakkaa ja punertavanruskeaa suodattamatonta olutta. Pohdin että löytäisinkö viime vierailulla löytämääni tipubaariin. En. Joten jatkan matkaa kämpille.

Kuuden pysähdyksen taktiikalla saavutan tutun maamerkin,hotelli Moskovan ja päätän käydä vielä ottamassa yhden siellä. Kahdeksannen kerroksen ”Kasi”-baari on yes. Tupakkakopissa päivystää selkeästi alan naisia. Ilmeisesti humalani ja persaukisuuteni haisee heidän nenäänsä sillä siihen malliin se nyrpistyy. Kasi-baarin baarimikko on juttuveikko. Myy vodkaa ja heittää herjaa. Kämpille kävelen alakerran prisman kautta. Kerron pimulle seikkailustani ja tapaamistani rakkauden ammattilaisista. ”sulla tuskin on varaa heihin”-pimu kuittaa ja on lienee oikeassa. Niinpä köllähdän tyytyväisenä oman ilmaisen devushkani viereen ja kuorsaan miehekkäästi.

 

Perjantai 20.1.2017

Olen edellisenä iltana onnistunut hankkimaan melkoisen kohmelon. Loivennan sitä balticalla ja suihkulla. Kloori nenässä kävelen suoraan kasi-baariin tuopille. Tiedän että kello on puoli kahdeksan mutta en ole ihan varma onko nyt ilta vai aamu. Baarimikko lohduttaa että mitä väliä,hänen baarinsa on auki 24 tuntia. Kellon ympäri. Katselen ikkunasta nevaa ja liikennettä aikani. Kämpillä pimu on jo herännyt ja tänään on ohjelmassa shoppailua. En kyllä välitä moisesta sanon. Ehkä menet yksin ja tapaamme jossain iltapäivällä. Illalla olisi Ivanin ja Elenan illallinen. Pimu häipyy ostoshelvetteihinsä ja minä baariin. Löydän Nevskin sivukadulta Neuvostoliitto-nostalgia-baarin. Suodattamaton olut on mainio ja tarjoilijaa naurattaa se että olen ensimmäinen asiakas ja selkeästi jo humalassa. No en ole humalassa vaan kohmelossa. Pyynnöstä tarjoilija soittaa minulle Gorky Park-hevibändiä 80-luvulta ja toden totta,se kuulostaa tasan yhtä ankealta ja paskalta kuin 80-luvulla. Otan väliblinit ja kusella käydessä vilkaisen avoimesta keittiön ovesta, baarissa on ehkä noin 5-6 pöytää mutta silti keittiössä on töissä 3 kokkia. Ja toinen tarjoilijakin on tullut töihin. Ja silti oluen saanti kesti vartin. Huoh. Raahustan kämpille välikuolemaan. Herään siihen että pimu on tullut kotiin. Oho. Nukuin näköjään kunnolla. Kohta on kiire Ivanin luo. Pimu lyö sotamaalaukset naamaan ja Suomesta ostetut tuliaiset kassiin ja taksiin. Matkaa Kosmonautinkadulle (ihan totta! hehheh) ei ole montaa korttelia mutta taksi kääntyy yhdessä risteyksessä väärin ja joudumme kiertämään yhden korttelin päästäksemme takaisin oikealle tielle. Googlemapsista katsottuna noin 4 kilometrin matkaan menee 45 minuuttia. EI jumalauta. Ivanin ja Elenan hruštšovka löytyy hetken etsimisen jälkeen. Samanlaisia taloja eli valtavia harmaita betonkikuutioita on kahdeksan tässä pihassa. Kävelemme valtavan autotallien jonon ohi ja yhden tallin pihassa on kaksi Pietarilaismiestä grillaamassa ja dokaamassa. Selkeästi mahtava perjantai!

Ivan on rempannut asuntonsa ja esittelee ylpeänä sitä. Hän on ostanut sen itselleen joku aika sitten ja asunto on hieno. Seljankaa,leipää,makkaraa ja olutta särpiessä aika rientää. Sitten Ivan kaivaa esiin pullon Ukrainalaista pontikkaa. Samagonia. Haju on aivan kauhea ja maku vielä kamalampi. Ivan tuo uuden pullon joka ei ehkä haise ihan niin pahalle. Pimuni ja Ivanin Elena kieltäytyvät juomasta ja keskittyvät lähinnä keskustelemaan Pietarin asuntotilanteesta. Ivan kaivaa kitaran esiin ja nostamme maljoja. Pontikka kiehuu päässä ja loppuilta hämärtää. Eiköhän mennä moneyhoney-rokkibaariin Ivan ehdottaa. A vot jo vain ja taksi tulee kätevästi. Ivan esittelee android-sovellusta jolla saa lähimmän vapaan taksin helposti tilattua. Moneyhoneyssa ei näy edellisellä kerralla kadottamaani lompakkoa ja paikalla soittaa kantrirokkia bändi. Bändillä on suomalainen keski-ikäinen nainen fanina joka tupakkapaikalla kertoo manageroineensa kyseisen bändin myös Suomeen keikalle. Väkeä on ihmeen paljon ja tupakilla ryntäillessä tutustun mitä ihmeellisimpiin hahmoihin. Suomalaisporukka on majoittunut yllättäen hotelli Moskovaan ja heillä on pikkubussi varattuna sinne. Pummin surutta kyydin itselleni ja pimulle ja sehän käy. Ivan ja Elena lähtevät kotiin ja kiitän heitä kaikesta paitsi Ivanin samagonista. Pontikka puskee takaisin ja Vaskiratsastajan patsaan juureen nojaillen olen todella lähellä oksentaa. Pikkubussissa kiertää törppö viiniä josta ei voi kieltäytyä. Pimu kieltäytyy ja kiskaisee minut parkkipaikalla ulos autosta. Kadulla olevasta kärrystä ostan lihapiirakan ja redbullin ja menemme kämpille. Tulikuuma kloorisuihku hälventää päätä ja pimu hankaa minut puhtaaksi ja nauraa että sisältä tätä ukkoa tuskin saa puhtaaksi. Ei niin. Kurvahdan unille ja Pietarin yö ottaa minut. Unessa Vaskiratsastaja ja Katariina Suuri myyvät minulle valtavan säkin Afganistanilaista jatsisätkäpurua ja hevonen keulien ratsastavat usvaista Nevan rantaa nauraen pois.

 

Lauantai 21.1.2017

Aamu on mukava. Katson pimun kanssa uutisia ja höpötämme joutavia. Kahvidilemma on kyllä outo. Olen prismalta ostanut juhlamokkaa ja pullovettä ja kahvinkeitin on ihan tavallinen philipsin malli ja silti. Kahvi maistuu paskalle. Ei ole mahdollista. Asiaa pähkäillessäni päätän että tulevana kesänä roudaan Suomesta kahvinkeittimen,veden,suodatinpussit ja kahvin ja jos näin toimien saan Venäjän maun kahviin niin sitten vika täytyy olla joko sähkössä tai ilmassa. Perkele. Kotimatkaa ennen käyn shoppailemassa tuliaisia, Karelski balsamia ja röökiä ja pillereitä jotka lupaavat parantaa kaikki vaivat, näitä tarvitaan. Viipurin keskustassa käymme syömässä piirakkaa ja kahvia. Lisäksi otan jonkinlaisen lihavartaan. Arvuutteleme pimun kanssa mitä lihaa vartaassa on ja pimu veikkaa järjestyksessä oikealta jänis,lokki,kissa ja myyrä. Mausta päätellen hän on mitä luultavimmin oikeassa, maku on karmea ja hivutan vartaan sivummalle ja häivymme. Rajan ylitys sujuu joutuisaan ja savo-karjalan kotiseutu odottaa väsynyttä poikaa.

Mainokset