Etsi

karjalantasavalta

Elettyä elämää idässä.

kategoria

Yleinen

Pietari 2017 – Matkapäiväkirja

Keskiviikko 18.1.2017

Lomapäivät päällä ja ystävätär kysyi että lähdetäänkö Pietariin. Hänen pitäisi viedä kaverinsa auto johonkin ja jotain ja pitäisi käydä siellä ja täällä. No selvä! Ja ei tarvitse ajaa, hän hoitaa homman. Eikun passi,massi ja reppu selkään ja menoksi. Vainikkalasta Viipuriin ja Pietarin suburban lähestyi. Ystävätär jätti minut kämpilleen joka sijaitsi Nevskin varrella todella lähellä Moskova hotellia. Samassa kauppakeskuksessa oli prisma, metroasema ja ties mitä. Ystävätär singahti asioilleen ja sovimme tapaavamme illalla majapaikassa. Aivan ensiksi lähdin hankkimaan simkorttia puhelimeen että saisin nettiä luuriin. Kauppakeskuksen puhelinmyymälässä viehko pimu arvatenkin kaukaa siperiasta myi minulle viidellä sadalla ruplalla liittymän jossa olisi hyvä netti. Ja koska Venäjällä ollaan dokumentteja piti täyttää 4-5 kappaletta ja välillä posmottaa kanssa myyjän kanssa. Lopulta myyjä kysyi haluaisinko lähteä kahville hänen kanssaan koska näytän kuuluisalta. Wtf. Ehkä myöhemmin sanoin ja samalla neiti halusi lisätä minut v-kontakte kamuksi. Mikäs siinä. Talsin moskova-hotellin aulabaariin ja tilasin oluen. Laitoin Ivanille ja Elenalle viestiä että täällä ollaan,käydäänkö kahvilla. Pariskunta oli autoilemassa lähistöllä joten sovimme treffit hotellikompleksin joenpuoleiselle seinustalle. Ja aikani tupakoituani he saapuivat. Olin tuonut heille kaffetta Suomesta ja Ivan esitteli ylpeänä uudehkoa audi a6-henkilöautoa jossa oli Tsekin kilvet! Kysyin että miks, no se on Venäjä. Poliisitkaan ei kuulema pysäytä jos ajelee ulkomaan kilvillä. No ei siitä sen enempää vaan menimme pienehköön piirakkapuotiin kahville ja teelle ja da, ensimmäinen vodka! Pehmeän viettelevän pistävä vodka!

Rupattelimme kuulumiset ja sovimme illallisen perjantaiksi sillä huomenna heillä olisi suuret hautajaiset. Otin osaa menetykseen ja erosimme Nevan rannassa. Mitähän sitten. Aikaa olisi taas rutkasti ja vodka lämmitti mukavasti joten ajattelin että otanpa toisen. Lähdin kävelemään Nevski Prospektiä ja ensimmäinen baari oli jonkinlainen sporttibaari. No sinne. Ei balticaa ole. No otan carlsbergin,sama asia mutta olipa se kallis. 350 ruplua. Jatkan talsimista ja katselen menoa. Liikenne on järjetön. Mietin paljonko Nevskillä on nopeusrajoitus mutta en saa selvää. Käyn kaupasta tarpeita kämpille. Palasta ja pivoa ja vodkaa. Pimu laittaa noin 23 viestiä että olenko eksynyt vai/ja/tai humalassa.

Kämpillä katselen televisiota ja juon vodkaa. Parvekkeelta katselen alas kadulle ja ilta hämärtyy. Pimu tulee kotiin ja hänellä on nälkä. Lähdetään syömään! Samassa korttelissa on siisti kellariravintola josta saamme oman loosin. No nyt. Bliniä,sieniä,salaattia ja lohta. Ja otan juomaksi tumman punertavan paikallisen oluen. Ja vodkan. Kotimatkalla käymme vielä nostalgia-baarissa yksillä.  Käyn kloorisuihkussa ja menen nukkumaan. Aamulla on nähtävää!

Torstai 19.1.2017

Aamu ei juurikaan valkene. Kaupunki on kuin Gotham City. Olen etukäteen ostanut lippuja aamupalalle Moskova hotelliin ja niinpä menemme sinne. Kohmelo meinaa raastaa mutta bliniläskien jälkeen olo topakoituu ja kämpillä otan baltican lääkkeeksi. Pienet aamupäivätorkut ja kaupungille kahville. Pimu kysyy että pärjäänkö jos hän käy hoitamassa muutamia asioita. Hänen isänsä on kuollut joku aika sitten ja Venäläiseen tapaan lienee muutama praapuska täytettävä. Pimu neuvoo minulle miten mennä metrolla arktisen alueen museoon ja uskon suoriutuvani. Lasken olevinani pysäkkivälit oikein ja nousen maanpinnalle. Ja vitut. Olisi pitänyt jäädä edellisellä pysäkillä. No talsin sitten, google maps näyttää reitin ja jo, ehkä olut maistuisi tähän väliin. Tyhjä siisti kellariravintola jossa on valkeat liinat ja kolme neitiä odottamassa asiakkaita. Otan oluen ja vodkan. Tarjoilija esittelee ruokalistaa mutta en vielä. Painan paikan mieleen ja jatkan matkaa. Museo löytyy ja menen sisälle. Ensimmäiseltä luukulta ostetaan lippu sisälle ja siitä seuraavalle tiskille johon jätetään päällystakki. En ota kierrosta vaan seurailen koululuokkaa jonka opettaja paimentaa arviolta n 10-vuotiasta poikalaumaa. Pari pojista on selkeästi vilkkaampia kuin muut ja jotain koiruuksia selkeästi mielessä. Poikien ilakointi saa lyhyen lopun kun narikassa ollut vanhempi portieeri pistää kuuluvalla äänellä pojat ojennukseen. En saa selvää mitä äijä niille huuti mutta vakavan näköisenä pojat seurailevat opettajaa. Katson naparetkeilijän varusteita 1800-luvulta. Nahkatakki ja pieni teltta. Silti NIMI TÄHÄN eli pohjoisnavalla pari-kolme vuotta. Museossa vierähtää parisen tuntia ja ulko-ovella tupakoidessani näen kuinka edellä mainittuja pojan viikareita kutsuu selkeästi Nevskin häly sillä pojat juoksevat kadun vilinään. Talsin baariin ja otan oluen ja googlailen Venäläisiä tutkimusmatkailijoita. Päätän kävellä takaisin kämpille ja matkalla käydä syömässä jotain. Kalliin näköisen vaatekaupan alakerrassa on kansankuppila josta saa oivallista kaalipiirakkaa ja punertavanruskeaa suodattamatonta olutta. Pohdin että löytäisinkö viime vierailulla löytämääni tipubaariin. En. Joten jatkan matkaa kämpille.

Kuuden pysähdyksen taktiikalla saavutan tutun maamerkin,hotelli Moskovan ja päätän käydä vielä ottamassa yhden siellä. Kahdeksannen kerroksen ”Kasi”-baari on yes. Tupakkakopissa päivystää selkeästi alan naisia. Ilmeisesti humalani ja persaukisuuteni haisee heidän nenäänsä sillä siihen malliin se nyrpistyy. Kasi-baarin baarimikko on juttuveikko. Myy vodkaa ja heittää herjaa. Kämpille kävelen alakerran prisman kautta. Kerron pimulle seikkailustani ja tapaamistani rakkauden ammattilaisista. ”sulla tuskin on varaa heihin”-pimu kuittaa ja on lienee oikeassa. Niinpä köllähdän tyytyväisenä oman ilmaisen devushkani viereen ja kuorsaan miehekkäästi.

 

Perjantai 20.1.2017

Olen edellisenä iltana onnistunut hankkimaan melkoisen kohmelon. Loivennan sitä balticalla ja suihkulla. Kloori nenässä kävelen suoraan kasi-baariin tuopille. Tiedän että kello on puoli kahdeksan mutta en ole ihan varma onko nyt ilta vai aamu. Baarimikko lohduttaa että mitä väliä,hänen baarinsa on auki 24 tuntia. Kellon ympäri. Katselen ikkunasta nevaa ja liikennettä aikani. Kämpillä pimu on jo herännyt ja tänään on ohjelmassa shoppailua. En kyllä välitä moisesta sanon. Ehkä menet yksin ja tapaamme jossain iltapäivällä. Illalla olisi Ivanin ja Elenan illallinen. Pimu häipyy ostoshelvetteihinsä ja minä baariin. Löydän Nevskin sivukadulta Neuvostoliitto-nostalgia-baarin. Suodattamaton olut on mainio ja tarjoilijaa naurattaa se että olen ensimmäinen asiakas ja selkeästi jo humalassa. No en ole humalassa vaan kohmelossa. Pyynnöstä tarjoilija soittaa minulle Gorky Park-hevibändiä 80-luvulta ja toden totta,se kuulostaa tasan yhtä ankealta ja paskalta kuin 80-luvulla. Otan väliblinit ja kusella käydessä vilkaisen avoimesta keittiön ovesta, baarissa on ehkä noin 5-6 pöytää mutta silti keittiössä on töissä 3 kokkia. Ja toinen tarjoilijakin on tullut töihin. Ja silti oluen saanti kesti vartin. Huoh. Raahustan kämpille välikuolemaan. Herään siihen että pimu on tullut kotiin. Oho. Nukuin näköjään kunnolla. Kohta on kiire Ivanin luo. Pimu lyö sotamaalaukset naamaan ja Suomesta ostetut tuliaiset kassiin ja taksiin. Matkaa Kosmonautinkadulle (ihan totta! hehheh) ei ole montaa korttelia mutta taksi kääntyy yhdessä risteyksessä väärin ja joudumme kiertämään yhden korttelin päästäksemme takaisin oikealle tielle. Googlemapsista katsottuna noin 4 kilometrin matkaan menee 45 minuuttia. EI jumalauta. Ivanin ja Elenan hruštšovka löytyy hetken etsimisen jälkeen. Samanlaisia taloja eli valtavia harmaita betonkikuutioita on kahdeksan tässä pihassa. Kävelemme valtavan autotallien jonon ohi ja yhden tallin pihassa on kaksi Pietarilaismiestä grillaamassa ja dokaamassa. Selkeästi mahtava perjantai!

Ivan on rempannut asuntonsa ja esittelee ylpeänä sitä. Hän on ostanut sen itselleen joku aika sitten ja asunto on hieno. Seljankaa,leipää,makkaraa ja olutta särpiessä aika rientää. Sitten Ivan kaivaa esiin pullon Ukrainalaista pontikkaa. Samagonia. Haju on aivan kauhea ja maku vielä kamalampi. Ivan tuo uuden pullon joka ei ehkä haise ihan niin pahalle. Pimuni ja Ivanin Elena kieltäytyvät juomasta ja keskittyvät lähinnä keskustelemaan Pietarin asuntotilanteesta. Ivan kaivaa kitaran esiin ja nostamme maljoja. Pontikka kiehuu päässä ja loppuilta hämärtää. Eiköhän mennä moneyhoney-rokkibaariin Ivan ehdottaa. A vot jo vain ja taksi tulee kätevästi. Ivan esittelee android-sovellusta jolla saa lähimmän vapaan taksin helposti tilattua. Moneyhoneyssa ei näy edellisellä kerralla kadottamaani lompakkoa ja paikalla soittaa kantrirokkia bändi. Bändillä on suomalainen keski-ikäinen nainen fanina joka tupakkapaikalla kertoo manageroineensa kyseisen bändin myös Suomeen keikalle. Väkeä on ihmeen paljon ja tupakilla ryntäillessä tutustun mitä ihmeellisimpiin hahmoihin. Suomalaisporukka on majoittunut yllättäen hotelli Moskovaan ja heillä on pikkubussi varattuna sinne. Pummin surutta kyydin itselleni ja pimulle ja sehän käy. Ivan ja Elena lähtevät kotiin ja kiitän heitä kaikesta paitsi Ivanin samagonista. Pontikka puskee takaisin ja Vaskiratsastajan patsaan juureen nojaillen olen todella lähellä oksentaa. Pikkubussissa kiertää törppö viiniä josta ei voi kieltäytyä. Pimu kieltäytyy ja kiskaisee minut parkkipaikalla ulos autosta. Kadulla olevasta kärrystä ostan lihapiirakan ja redbullin ja menemme kämpille. Tulikuuma kloorisuihku hälventää päätä ja pimu hankaa minut puhtaaksi ja nauraa että sisältä tätä ukkoa tuskin saa puhtaaksi. Ei niin. Kurvahdan unille ja Pietarin yö ottaa minut. Unessa Vaskiratsastaja ja Katariina Suuri myyvät minulle valtavan säkin Afganistanilaista jatsisätkäpurua ja hevonen keulien ratsastavat usvaista Nevan rantaa nauraen pois.

 

Lauantai 21.1.2017

Aamu on mukava. Katson pimun kanssa uutisia ja höpötämme joutavia. Kahvidilemma on kyllä outo. Olen prismalta ostanut juhlamokkaa ja pullovettä ja kahvinkeitin on ihan tavallinen philipsin malli ja silti. Kahvi maistuu paskalle. Ei ole mahdollista. Asiaa pähkäillessäni päätän että tulevana kesänä roudaan Suomesta kahvinkeittimen,veden,suodatinpussit ja kahvin ja jos näin toimien saan Venäjän maun kahviin niin sitten vika täytyy olla joko sähkössä tai ilmassa. Perkele. Kotimatkaa ennen käyn shoppailemassa tuliaisia, Karelski balsamia ja röökiä ja pillereitä jotka lupaavat parantaa kaikki vaivat, näitä tarvitaan. Viipurin keskustassa käymme syömässä piirakkaa ja kahvia. Lisäksi otan jonkinlaisen lihavartaan. Arvuutteleme pimun kanssa mitä lihaa vartaassa on ja pimu veikkaa järjestyksessä oikealta jänis,lokki,kissa ja myyrä. Mausta päätellen hän on mitä luultavimmin oikeassa, maku on karmea ja hivutan vartaan sivummalle ja häivymme. Rajan ylitys sujuu joutuisaan ja savo-karjalan kotiseutu odottaa väsynyttä poikaa.

Part III nähtävyyksiä,mehua ja praasniekkaa

Aamulla oli ihan kohtalaisen fresh olo. Olemme A:n kanssa jo kiinnittäneet huomion hotellimme parkkipaikan vartijaan. Kadulta on liikennetötteröillä rajattu ehkä 2-3 parkkipaikkaa ja aina kun auto lähtee pois siitä niin tyyppi vie ne keilat siihen ettei kukaan pysäköi sitten hotellin varatulle paikalle. Kiirettä näyttää pitävän. Koko päivänä keiloja siirtämään joutuu ehkä kahdesti. Mutta sitten iskee kaamea rysis. Auto lähtee ja tulee melkein yhtä aikaa. Tyyppi keltaisissa huomioliiveissä ohjaa auton millintarkasti parkkiin ja sitten kelpaa istahtaa voipuneena puulaatikolle tupakalle. Huh. Rankan tuntuista duunia toteamme A;n kanssa ja otamme kaffetta ja mehua lisää. Unohdin yhdeksännen kerran suihkussa että kylmä ja kuuma on toisin päin joten otin jääkylmän suihkun. Menin naapuribaariin kahville ja mehulle. Julitsu laittaa viestiä että tulee kohtaa. Avot. Julitsu pölähtää paikalle ja lähdemme ekaksi kunnon kahville. Nainen papattaa taukoamatta ja esittelee paikkoja ja mikä mikin talo on. Maa tärisee alla ja välillä valtava sadekuuro saa meidät suojautumaan katetulle terassille. Nyt alkaa olla krapula. Loivennan sitä vain kahvilla,kompotilla ja montecarloilla. A sanoo että ei se näy päällepäin se darra. Julitsu vie meidät valtavalle torille ja käskee meidän pitää kiinni lompakoistamme. Kalahallissa alkaa yököttää. Tuoksu on huumaava ja mitä erilaisemmat kalat,ravut ja mitkä lie näyttävät kosmisille. Huh. Julitsu pahoittelee aikatauluaan ja minä ja A jäämme kahden. Huomenaamulla lähtee lentokone Odesssasta Kiovaan. Hetkinen..mihin ne päivät katosivat? Julitsulla on sen verta vielä aikaa että tinkii puolestamme torilla tuliaisten hinnat kohdilleen. A näyttää uupuneelta ja painumme hotellille elpymään. Päätän ilahduttaa A:ta ja käyn naapurikaupasta praasniekka-tarpeet. Maggaraa,tuckeksiä,imelää pullaa jne. Ja juomme vain mehua. Kärsin tajuttomasta rapelosta. En halua loiventaa vaan ajattelen että kärsin että olen huomenna freshinä lentokoneessa. vitut. Yöllä koen sellaiset liskottelut että oksat pois. Aamulla taksilla hortoisena kentälle. Seuraamme pölähtää blondi pimu joka on todella tuttavallinen. A valistaa minua että tarjosit sille eilen pelmenit siinä hotellin viereisessä vakiobaarissa. Aha..ok. Odottelu sujuu uuden tuttavuuden kanssa kivasti. Poltamme röökiä ja juomme kaffetta. Pimu kertoo lahjoneensa lentokenttävirkailijat että voi viedä läjän lääkkeitä Kiovaan. En ymmärrä.

Matka Odessasta Kiovaan sujuu normaalisti ja ongelmat eskaloituvat sitten Kiovassa. Jono Helsingin koneeseen on loputon ja mennessäni kuselle kadotan A;n. Kuulutus tulee ja jono liikkuu mutta A:ta ei näy. Eiku näkyy. Joo. Istumme eripuolille konetta ja istun kahden todella voimakkaasti tuoksuvan naisen väliin. Luukutan luureista Black Sabbathia ja krapula muuttuu sellaiseksi kauhukrapulaksi. Silmät kiinni on helpompi mutta muuten tuntuu että kuolema tulee. Hengittelen hitaasti ja lasken aikani kuluksi mylttääntynyttä Hvyrna-nippuani. Survon rahat paperiseen oksennuspussiin ja annan ne vieressä istuvalle pimulle. Tällä muljahtaa silmät päässä ja hän antaa minulle 10 euron setelin. Paska kurssi toteaa A myöhemmin.

Kun kone tapaa Suomen maaperän irrotan käteni penkistä. Huh. Pelkotiloja ja lentopelkoa. Olisi pitänyt ottaa se vodka. A:n kauniimpi puoli on vastassa ja vie meidät A:lle. Suihku ja sitten suuhun joku Suomalainen maku,käymme grillillä. Yömyöhään olen kotona ja huomaan haisevani ja kamat haisee pahemmalle kuin Venäjän jälkeen.

 

Matkasta jäi mieleen että Ukraina ja sen ihmiset on mukavia ja kauniita. Siellä on halpaa ja sieltä tulee hirmuinen krapula. Sää ei suosinut meitä Toukokuun lopussa/kesäkuun alussa. Itseasiassa silloin oli kotona kovemmat helteet kuin mustanmeren rannalla. Itse meri oli kaunis, sininen ja puhdas. Toisin kuin luulin. Baareissa sai pääsäntöisesti polttaa sisällä ja syöminen kuului siihen juopotteluun olennaisena osana. Jonka tietysti suomalaisina skippasimme. Suomi ja sen itsenäisyys kiinnosti kovasti ihmisiä joiden kanssa baareissa pälpätettiin ja Suomalainen musa ja etenkin Nightwish tuntui olevan monen mielestä parasta ikinä. Jos et ole Odessaa nähnyt niin suositella pitää. Paikallisia tuntui vaivaavan eurooppalaisten turistien puuttuminen jonka oli korvanneet Turkista halpoja laivamatkoja tekevät paikalliset nuoret miehet. Mutta Pohjolan vaalea viikinki oli kovempaa valuuttaa kuin he joten kylläpä se itsetuntoa kohotti olla Suomalainen!

Maasta jäi kyllä sen verta hyvät vibat että kunhan taas on rulla kunnossa ja tuomi kukkii niin Karpaateilta käydään uusia muistoja.

PART II-Ukrainalaiset ihmiset

Aamulla on oikeasti kehno olo. Menen baariin ja tilaan kompottia,paikallista mehua jonka pitäisi olla kuulemma suurta herkkua. Tehty marjoista jne. Koen tulleeni huijatuksi, koulun hiihtokilpailun yli-laimennettu sekamehu maistui paremmalle. Olen näköjään ystävystynyt viime yönä jonkun pimun kanssa joka työskentelee satamatoimistossa ja hän pistää facebookin kautta viestin että voidaanko tavata. Joo..ja mietin että kukahan se niistä eilisistä sitt oli..paikalle pölähtää nuori kaunis Ukrainatar joka höpöttää taukoamatta ja hän kertoo maalavansa tauluja että haluanko lähteä katsomaan niitä. No okei mutta mulla on kyllä aivan tajuton darra. Sitruuna ja yrttipirtu maistuvat vieläkin suussa lisättynä punaisilla monte carlo-röökeillä niin avot. Nainen ottaa kuohuviiniä ja no,johan kello alkaa olla puoltapäivää niin mikäs, joten otan vodkaa ja kuoharia.

Talsimme mimmin kämpälle joka on lähestulkoon tien toisella puolella ja kiipeämme puisen kolmikerroksisen talon ylimpään kerrokseen. Pohjaratkaisu on..mielenkiintoinen sillä käynti asuntoon on naapurin rouvan keittiön kautta. Kätevää. Kämpässä on luultavimmin 29 neliötä mutta huoneita silti noin viisi. Pienen pieniä huoneita. Istumme sohvalla,luukutamme musaa youtubesta ja poltamme röökiä. Mimmi kysyy että haluanko juotavaa. Joo. Mistä se arvasi. Käymme alakerran kaupasta olutta ja pienen vodkan. Teen vientibisnestä Suomen musateollisuudelle ja soitan Irwiniä ja Pelle Miljoonaa ja ties mitä täysin haltioituneelle uudelle ystävälle ja samalla juomme lisää ja lisää ja jossain vaiheessa pimu pölähtää valtavan tarjottimen kanssa ja syön leipää ja kalaa. Raamatullista. Mennään takaisin baariin ja A istuu terassilla ja ilta on täydellinen,uusia ystäviä,juomaa, musaa,välipelmeneitä ja lisää juomaa. Mahtavaa. Yöllä kurvahtan uuden ystävän noin 160 senttiä pitkälle laverille ja kuorsaan kuulema erittäin miehekkäästi. Aamulla hiippailen takaisin hotellille ja vartija sanoo minulle huonolla englannilla että ”You really like to party!” Sama vartija itse käy porttikongissa juomassa olutta myöhemmin ja pyytää minut mukaan.

 

Ukraina 6/2016 Odessa Part 1

Kaikki alkoi kun aloin hehkuttaa A:lle että pitäisi käydä Ukrainassa. Etenkin Odessa olisi kiva nähdä kun naapurissa asui entisellä kämpillä simpsakka pimatsu sieltä ja pidettiin facessa yhteyttä senkin jälkeen kun hän muutti jo takaisin sinne Odessaan Suomesta. No A lämpeni ajatukselle ja onneksi edes toisella meistä (eli ei mulla) oli rulla kunnossa ja muovikortissa pontta ja lentoliput oli tilattu ja maksettu minuutissa. Lupasin hoitaa hotellin ja entisen naapurin,tästä eteenpäin Julitsun konsultaatiolla löytyi edukas hotelli keskustasta. Lähtöpäivä koitti ja Helsinki-Kiova-Odessa UA:n lennolla odotti. Helsinki-Vantaalla kumottiin perkuleen kallista kaljaa muovituopista ja tempaisin siinä jaloviinankin ja pohdin että matkakassahan hupenee tähän. Lentokenttäbussiin survoimme itsemme ja se vei meidät kentän laitamilla kierroksia nostavaan boeingiin. Eikun paikat haltuun ja kone ilmaan. Siinä se. Oltiin matkalla Kiovaan. Jumalauta. Olut oli halvempaa kuin limppari mutta sehän loppui joten innostuin kippailemaan vodkia. Absolut vodkaa..ei jumalauta. Nyt on väärät liemet.

Etukäteen oltiin hiukan suunniteltu ja katsottu mistä Odessan kone lähtee Kiovasta mutta perkele; terminaali oli valtava ja erehdyimme kuuntelemaan jonkun hoono-suomi jannun ohjeita niin jonotettiin väärällä tiskillä. Ketkaravia ihan toiseen päätyyn ja metallinpaljastimessa ei meinanneet jalkaan hionneet bootsit irrota ei millään . Davai davai huuti joku virkailija ja minä sanoin A:lle noin 24 kertaa että vittu, me myöhästytään. A vastasi minulle korvatillikalla ja ei me mitään myöhästytty. Ainut vaan niin SOL-sähkötukusta saamani nahkavyö jäi turvatarkastukseen mutta osasin kaivata sitä vasta myöhemmin. Odessan kone oli huomattavasti pienempi ja kämäsempi ja ei siellä ollut edes muuta kuin vettä saatavana. No, posmotuksen kera aloimme laskeutua kohti Odessaa ja perkele,mustameri pilkottaa ja kaupungin laajuus alkoi hahmottua. Täähän on valtava. Niin kuin tavallista virallinen asukasluku ja todellisuus on jotain muuta Odessan kaupungissa. Wikipedia kertoo sen olevan n 1 miljoona mutta todellisuus on kuulemma paikallisten mukaan n 3 miljoonaa.

Pääsimme koneesta ja lämmin tuuli avaran taivaan alla tuntui lumoavalle. Jumalauta, päästiin perille. Stressi helpotti ja talsimme terminaalihalliin ja rahanvaihtoon. Vaihdoin 300 egeä ja sain jumalattoman haisevan läjän kirkkaanvärisiä Hvyrniä. A vaihtoi maltilla kun tajusi että kurssi on suotuisa meille eikä meillä oikein ollut mitään hajua hintatasosta mutta mie olin luvannut maksaa hotellin. Terminaalista pihalle ja lopultakin, tupakki huuleen! Jes. Täällä ollaan.

Taksijono oli samanlainen kuin venäjällä. Lohnotimme itsemme pieneen daewoohon ja hotellin osoitteen lausuttani kuski lähti liikkelle renkaat vingahtaen. Matka kesti ehkä noin vartin. Eka huomio oli että Odessa on matala kaupunki. Rakennukset ei olleet korkeita. Syynä siihen on valtava maanalainen katakombiverkosto joka ei kestä suuria korkeita taloja päällään. Hotellin sisäänkäynti löytyi porttikongista ja respaa vartioi nuorehko jannu joka ohjaa meidät huoneeseen. Katsomme A:n kanssa parivuodetta ja kysyn voiko sen erottaa. No ei. No ihan sama, nyt pitää lähteä oluelle. Astumme hotellista kadulle ja heti vieressä on baari jossa on mukava terassi. No baareja on silmänkantamattomiin ja kävellään nyt edes sata metriä eteenpäin. Istahdamme katetulle mukavan näköiselle terassille ja alta sekunnin on dievushka menun kanssa ja piva on horoso. We made it ja skoolaamme. Emme voi syyttää edes jetlagia mutta oluet ja vodka humahtavat kupoliin ja kaupunki huutaa elämää. Vaikka olin maksanut hotellin jo etukäteen niin pinkka näyttäisi olevan kunnossa ja juomat ovat halpoja. Hotellin viereinen baari ja sen terassi tsekataan seuraavaksi ja kuten tulemme myöhemmin huomaamaan se tulee hyvinkin tutuksi. Tässä vaiheessa A ilmoittaa menevänsä nukkumaan mutta minua ei nukuta. Tinttaan vodkaa ja minulla on kolme tarjoilijaa jotka hämmästelevät että mitä vittua minä teen Odessassa ja olenko todellakin Suomalainen ja pitääkö paikkaansa että Suomessa voi drinkki maksaa ravintolassa jopa yli kymmenen euroa. Vastaan kaikkeen da ja otan vielä yhden. Päätän käydä vielä tutkimassa lähistöä ja seuraavassa korttelissa on tietysti strippiklubi. Portaat alas ja vastassa on kaksi huomattavan jämyä vartijaa. Olemukseni ja Tuska 2007-riekaleinen t-paitani ja pitkä lettini huvittavat heitä mutta he käskevät minun odottaa tovin sillä omistajan pitää päättää olenko sovelias klubin asiakkaaksi. Odotan eteisessä ja paikalle saapuu ihan Madonnan näköinen nainen joka katsoo minua tovin ja toivottaa erittäin tervetulleeksi klubilleen. Metallinpaljastimen läpi käveltyäni baarin puolelle koen lievähkön pettymyksen, ajattelin lähinnä tulleeni taivaaseen mutta baari mikä baari. Olut on edukas ja nyt, nyt ollaan asian ytimessä, täällä saa polttaa röökiä baaritiskillä. Strippari vaihtuu kolmen minuutin välein ja naiset ovat kauniita ja paikkani baaritiskin päässä sijaitsee ovella josta aina uusi strippari astuu lavalle. Alan heittää jokaisen kanssa ylävitosia aina kun he kävelevät ohi. Baarimikko katsoo minua kuin kummajaista toiselta planeetalta ja omistajatar kysyy haluaisinko privaattishown. No mikä ettei, se maksaa euroissa ehkä noin neljä-viis egee ja kaunis nainen tanssii ja minä ajattelen GTA:ta ja Trevoria istumassa privaatissa. Olen aivan liian humalainen ja levoton innostuakseni viemään privaatin hotelliin jossa A nukkuu siinä parisängyssä joten vihellän pelin poikki ja raahustan hotellille ja istun vielä naapuribaarin terassille juomaan sitruunavodkan jota paikalliset suosittelevat. Odessan yö ottaa minut ja vieressä nukkuu A jota en kuulemma yöllä kopeloi strippariunia nähdessäni.

Aamu valkenee ja menen hoteliin viereiseen baariin kahville. Aurinko paistaa ja krapula on mallia mild. Mutta otan varulta kahvin kanssa vodkan ja sitten lasitölkkioluen. En tajua, baarimikko laskee oluen lasitölkkiin,painaa siihen metallisen kannen ja se tulee pöytään avaajan kanssa. No kumpikaan ei osaa käyttää sitä avaajaa niin tarjoilijatyttö avaa ne meille. Tänään pitää nähdä ne portaat ne, no ne Odessan portaat sanon A:lle ja okei,mennään rantaan, mutta ei vielä, pitää syödä ja ottaa lisää olutta. Da da. Tarjoilijalaumalla on hauskaa. Kyselevät Suomesta ja kantavat meille oluita. Kehuvat että heillä on hyvä keittiö että kokeilkaa, no ei vielä. Padom padom myöhemmin myöhemmin.

Otetaan taksi sinne rantaan ja mennään tuumaan A:lle ja näin tehdään. Ja taas sama homma, ulkomaalaiset kynitään tuumin A:lle kun taksikyyti maksaa noin 2 euroa. Arkadian ranta on valtava huvikompleksi, siellä on kauppoja, baareja, huvipuisto, rantaa.. kaikkea. Keli on vaan outo, välillä on tulikuuma ja hetkessä tulee sade joka kestää noin kolme minuuttia ja sitten taas paahtaa. Rannasta löytyy hieno terassi rannan ylle ja tuijotan bikinipimuja ja maistelen olutta. Saslik rules mutta se ei ole kovin kaksinen. Jatketaan matkaa ja etsitään ne vitun portaat huokaan A:lle ja nehän löytyvät. Potjomkinin portaat ovat massiiviset ja optimistinen mummeli huokaa alhaalla ja aloittaa kapuamisen ylöspäin kahden kepin kera. Portaat on tsekattu kahdessa minuutissa ja johan siinä tuli jano. Mennään baariin sanon A:lle joka toteaa asian olevan ok. Välikuolema tekee tuloaan ja otamme Arkadian rannasta ehdan Volga-taksin jota ajaa tyyppi joka ei osaa ajaa autoa. Elämä hymyilee kun taksissa saa polttaa röökiä ja tulta tarjoava kuski meinaa ajaa matkalla kolme kolaria. Huilaamme hetken ja alamme puhua pelmeneistä. Niitä pitää saada, ja lisää olutta. Talsimme A;n kanssa Odessan katuja ja oppaaksemme lupautunut Julitsu on juminut mustasukkaisen poikaystävänsä kanssa johonkin joten klassista. Olemme ventovieraalla maalla taas kerran kahdestaan mutta mitäs siitä, etsitään itse viihteemme ja sillä sipuli.

Katselemme paikkoja ja löydämme terassin jossa on valkoiset liinat ja siistin näköistä.

. Pelmeniä ja ne on hyviä,kuten vodkuli ja piva. Ja halapaa. Ja tarjoilu pelaa. Kahvi on as-usual onnetonta joten korvaan sen oluella. Vedämme A:n kanssa järkyttävät lärvit ja huomaamme istuvamme hotellin viereisessä baarissa jonka tarjoiliattaret tuntevat meidät jo nimeltä. A poistuu urinaaliin ja tarjoilijatar jolla on valtavat hiukset nutturalla tuo pöytään vodkan minulle ja oluen A:lle,hän sanoo että olutta ei tarvitse maksaa koska hän tarjoaa sen A:lle. Kerron että Suomessa tätä tuskin tapahtuisi. A saapuu saniteettitiloista ja ei lämpene tarjoilijalle eikä tarjoilija minulle. Paradoks sanos Venäläinen. Ilta saa mailleen ja Odessan yö kuhisee ja sihisee. Ja oma pää siinä sivussa. Kellaribaarissa A polttaa röökiä vain siksi että sitä saa polttaa siellä baarissa. Siistiä. Julitsu laittaa viestin että aamulla näyttää meille kaupunkia. Hyydymme hotelliin ja mahtaa olla aamulla heikko olo.

044

Moskova III-V

Moskova III

 

Aamulla herään siihen että 3 naista meikkaa ja säkättää kuin viimeistä päivää. Deittini neuvoo minulle reitin Gorgin puistoon jossa tapaisimme tänään klo 16.00. Onpahan homma. Mutta jos menen paikallisjunalla keskustaan niin kyllä siitä löydän Gorgi Parkin. Ponimai? Joo.  Paikallisjuna-asema on valtava. Ihmistä sinkoaa sinne tänne ja lumitöitä tekeviä Kiinalaisia on noin 200. Poliisit vahtivat ja junassa tulee koko ajan kuulutuksia että jos näet epäilyttävän repun tms niin ota heti yhteys junapoliisiin. Terrori tunkee tännekin. Poistun junasta mutta en mene metroon. En luultavimmin selviäisi sieltä yksin ikinä pois. Kävelen muutaman satametriä sivummalle asemasta ja katson taksia. Taksi Gorgin puistoon maksaa 200 ruplaa. Matka kestää ikuisuuden. Nyt tajuan miksi paikalliset ajavat mielumin metrolla. Liikenne on järjetöntä. Näen Lamborghini Aventadorin. Sen isot pyörät sutivat sohjossa. Kuski osoittaa autoa ja selittää jotain. Gorgin puiston pääportti on komea. Keli on vain ihan perseestä. Masentaa. Ilma on todella huono ja liikenne käy oikeasti hermoihin. Auton alle jääminen lienee täällä yleistä. Mutta kun pääsen puistoon olo paranee. Puisto on valtava. Puistossa on turistirysä. Joku pelmenibaari tms. mutta sieltä saa baltican. 200 rub. Isä-aurinkoinen on valjastettu patsaan muodossa esiliina päällä veivaamaan pelmeniä. Söpöä. Paikalla ei ole juuri porukkaa ja saan rauhassa istua ja wifitellä. Jatkan kävelyä. Tulen puiston toiselta puolelta pois ja katselen paikkoja. Menen kellariin viehättävään baariin. Heitän talvinuttua päältä ja tarjoilija puhuu todella hyvää englantia. Haluaa arvata murteesta että olen kotoisin Pohjois-Carolinasta. Annan luulla ja juon kahvia ja vodkaa. Aikaa olisi vielä runsaasti ja haluan valokuvata ulkona mutta keli on kaamea.

Tapaan deitin sovitulla kellonlyömällä Gorgin puistossa ja on jotenkin helpotus nähdä tutut kasvot tässä metropolissa. Pahispimu on liennut aiemmin koulutuksesta ja kysyy mitä haluaisin nähdä. Punaisen torin? No mennään. Torille on rakennettu joku joulupukki/pakkasukko-lastenmaa ja rihkamakauppiasta on runsaasti. En näe onko Putini kotona. Seison Moskovan keskipisteessä ja pimu ottaa minusta kuvan. En halua mausoleumiin. Seuraavaksi pimu haluaa että menemme avaruusmuseeon. Katsomaan Juri Gagarinin vehkeitä ja kamoja ja koskettamaan Gagarinin patsaan etusormea. Se tuo onnea. Pimu kurtistelee kun tsekkaan Jurin kivekset. Bolshoi Testicles. Ei muuten avaruuteen mennä. Jurin kamojen seassa herättää kiinnostukseni tupakki-aski ja sytkäri. Varmaan jos kaikki olisi mennyt vituiksi niin olisi saanut sentään vielä mahorkan imaista. Avaruusmuseossa valokuvaaminen maksaa. Olkoon. Kännykkäkamerani on niin huono että katson mielumin silmillä tätä.

Koko museon vehkeet hämmentävät.  Sputnik on pieni. Kaikki on jotenkin kämäistä. Mutta ne on käyneet avaruudessa. Kiistelemme hetken deitin kanssa siitä että kävikö amerikkalaiset kuussa. Ulkona halaan naista ja laulan tämän korvaan miljoonasateen lapsuuden sankaria. Tuuli käy luihin ja massiivinen kävelymatka väsyttää. Nukahdan junassa mutta deitti herättää asemalla. Lämpimiä tunteita Moskovan talvisessa yössä.

Part IV

 

Pari päivää deitti joutuu työkiireidensä kanssa melkein hermoromahduksen partaalle ja minä vietän päivät maleksien siellä täällä. Käyn paikallisessa pubissa, käyn katselemassa kaikkea, ajelen junalla, otan huonoja kuvia ja ystävystyn naapurin mummon kanssa. Kotimatkalle oli pimu järjestänyt minulle yllätyksen. Menisimme Zavidovon kylän kautta ja siellä olisi meille sauna ja illallinen. Hetkinen,Kekkonen tapasi Breznevin siellä. Onko se sama banja. Kukaan ei ole oikein varma. Viimeisenä iltana pidetään tietysti läksijäiset. Naapurin mummo tulee myös ja kuuntelee HIM:iä läppäristä hymy huulilla ja juo vodkaa. Ruoka on hyvää ja menen nukkumaan. Aamulla lähdemme matkaan. Katson auton ikkunasta horisonttiin katoavaa suurkaupunkia ja olemme vaihteeksi keskellä ei-mitään. Itse kylä ei ole kovin kummoinen. Täältä lähtee juna sitten myöhemmin mutta nyt menemme saunapaikkaan. Meillä on runsaasti aikaa ja käymme pitkällä kävelyllä ennen saunaa. Itse keskusta on äkkiä nähty ja ostan pienestä kaupasta peltisen lada-pienoismallin. Moskovassa niitä ei juuri näkynyt.

Banja on kokemuksena ihan paras. Kuuma. Käyn ulkona vilvoittelemassa mutta lunta on niin vähän että en viitsi koiranpaskomalla härmällä pyöriä. On rento olla. Juon tummaa olutta ja hämärässä valaistuksessa saunakaverini on maailman kaunein nainen sillä hetkellä. Illallinen on katettu ja syömme kaikessa rauhassa. Menemme taksilla asemalle ja banjassa rentoutunut deittini räjähtää nollasta sataan alle sekunnissa. Juna on mennyt. Mitä vittua. Opin uusia venäläisiä kirosanoja ja erehdyn nauramaan. Bolshoi katasrof. Asemalla on ravintola jota pitää aasialaisen näköinen mies. Istumme sinne ja deitti etsii netistä kuumeisesti aikatauluja. Paikan omistaja sanoo että seuraava juna tulee vasta todella myöhään. Joskus 02.08 tai jotain. No nyt. Deitti laantuu kun ostan hänelle lasin parasta Krimiläistä valkkaria ja minä otan oluen. Omistaja tuo pöytään kuivattuja kaloja ja jotain perunan kuoria. Joku paikallinen käy lasillisella ja odotamme. Itseasiassa minä en ole hermostunut vaan paikan omistaja esittelee minulle vodkia. Jossain vaiheessa hän sanoo että pitäisi sulkea ja mennä kotiin. Siitä Krimiläisen viinin humaltama deittini irtoaa ja kysyy millainen mies laittaa meidät ulos pakkaseen odottamaan sitä kirottua junaa. Omistaja hymyilee ja sanoo että eihän hän tietenkään voi niin tehdä. Hän soittaa kotiinsa ja sanoo olevansa ylityössä. Minä tarjoan omistajalle vodkia ja tyyppi innostuu istumaan samaan pöytään. Tuo tuhkakupinkin ettei tarvitse ulkona polttaa. Kun juna tulee loputtomien maljojen jälkeen kysyn devushkalta että ei kai meillä nyt niin kiire ole siihen.. sitten mennään! Davai davai!

Part V

 

Pietarissa havahdun. Olen tosi väsynyt junamatkasta. Emme saaneet nukkumapaikkaa vaan kyhjötin sellaisella ikkunajakkaralla. Kokoa 12 X 12 cm. Metroon ja pysäkille. Kotimatkalle Sortavalaan. Deitti on selkeästi jo paremmalla tuulella. Kysyy mitä teemme kun pääsemme kotiin. Tehdään pelmeineitä mutisen ja parransänkeäni kutittaa ja vaatteet tuntuvat likaisille. Käymme mäkkärissä aamukahvilla ja nousemme Sortavalan autoon. Käkisalmella se taas pysähtyy ja lihapiirakat on edelleen hyviä. Hiukan ennen Lahdenpohjaa kuski vetää pikkubussin tiensivuun. Sisään astuu jämyn näköinen rajamies kivääri olalla. Dokuments. Passini ja migraatiopraapuskani kelpaavat ja tyyppi tuskin vilkaisee minua. Sortavalassa pääsen suihkuun ja nukkumaan. Ja saan pelmeneitä kun herään.

Moskova 2016 part I & II

Tammikuussa 2016 tindermatchi rajan takaa kysyi että haluatko lähteä Moskovassa käymään hänen kanssaan. Hänellä olisi duuneihin liittyviä velvoitteita mutta eiköhän tuota aikaa löydy minullekin. Jo itse matka oli mielenkiintoinen. Ensin Sortavalasta Pietariin ja sieltä junalla Moskovaan. Sattui aivan kaameat pakkaset kun matkustin perjantai-iltana Sortavalaan. Aamulla olisi lähtö pikkubussilla Pietariin. Pakkanen kiristyi yöllä ja aamulla alkoi jo jännitys kohota. Tilasimme taksin bussiasemalle ja iso transitti olisi matkaväline. Ikkunat olivat ihan jäässä mutta ilta hämärtyi ja ystävätär nukahti kainalooni niin siinä se matka eteni. Käkisalmella oli tauko. Söin elämäni parhaan venäläisen lihapiirakan Käkisalmen lukoililla ja matka jatkui. Minulla ei ollut hajuakaan mistä kautta bussi tulisi Pietariin. Oli pimeää. Lämmityslaite oli täysillä ja minun kenkä tietysti suoraan sen päällä. Kumi ei sulanut vaikka haju antoi moisesta jo viitteitä.

Pietarin valot näkyivät ja alkoi motari. Onneksi en nähnyt mitään joten hetken päästä olimme jo jollain bussiasemalla. Siitä metroon ja kohti junaa. Juna lähti Moskovski vokzalilta joka oli kyllä hieno asema. Ostimme evästä junaan ja homma menisi näin. Mennään junaan nukkumaan ja aamulla herätään Moskovassa. Kätevää.

Otin alapetin ja deitti nousi yläpetille. Länsimaalaiselle oli jokseenkin outoa että samaan loossiin tunki kaksi ventovierasta naista jotka kumpikin vaihtoivat yöasut ja kävivät nukkumaan. En saanut unen päästä kiinni vaan mietin tätä maata ja sen ihmisiä. Maalaisjärki ja sen käyttö olivat vielä voimissaan ja olin varmaan ainut jonka mielestä on outoa nukkua ventovieraiden keskellä.

Yöllä juna seisahtui ja heräsin siihen. Se oli varmaan tunnin verran paikallaan ja jatkoi sitten matkaa. Kaupunki alkoi lähestyä ja puin päälle ja tsekkasin kamani. Ei ollut rullattu tai raiskattu yön aikaan. Kaupungin valtava koko alkoi hahmottua. Olimme vielä hyvinkin kaukana keskustasta mutta tornitaloa oli loputtomiin. Asemalla väki purkautui junasta ja poltin lopultakin sen tupakin. Majapaikka olisi lähiössä jonne menee keskustasta paikallisjunia. Matkaa olisi n 40 minuuttia. Eli olemme kuulemma lähellä keskustaa. Right. Paikallisjuna on kyllä nopea ja matka taittuu kohti Zelenogradia. Asemalta on lyhyt matka kämpille. 18 kerroksinen harmaa möhkäle. Menemme toiseksi ylimpään kerrokseen ja deitin työkaveri ja sisko ovat jo saapuneet aiemmin paikalle. Tytöt ovat tehneet salaattia ja keittoa. Ja balticaa. ja vodkaa. Ja illalla saapuu muitakin vieraita. Pakkasta ei ole niin paljon kuin Karjalassa mutta lunta tulee ja loputon valomeri parvekkeelta näyttää kiehtovalle.

Moskova part II

 

Aamulla deitti ja työkaverit painuvat töihin ja jään talonvahdiksi. Tytöt sanovat tulevansa kuudeksi illalla että voisit vaikka olla hyödyksi ja tehdä heille ruuat siihen. Davai! Ja asuntoon tulee sähkömittarin tms lukija puolilta päivin että ole paikalla. Päätän että teen pimuille pizzaa. Melkein vieressä on valtava supermarketti jossa on mm. Ikea ja mäkkäri jne. Talsin lumisateessa ostoskeskukseen ja menen mäkkäriin aamukahville. Kahvi on aivan perseestä. Mäkkärin sisäänkäynnin vieressä joku mummo myy puulaatikon päältä siankorvia ja läskiä. Päätän että ostan pizzatarpeet. Löydän jauhot ja oliiviöljyä. Tomaatteja. Tonnikalaa ja oliiveja. Hiivaa pitäisi saada. Mikä se on venäjäksi. Hyllyä täyttävälle tytölle kerron rallivenäjäksi että haluan olla bolshoi paakari. Ja taikina pitäisi saada kohoamaan. Hiivoo. Tytön naamalle nousee valtava hymy ja hän vie minut tiskille jossa könöttää isoin hiivan pala mitä olen koskaan nähnyt. Tyttö leikkaa siitä narulla nätin palan ja tekee vielä nätimmän pakaasin. Baltica-hyllyltä nappaan siksarin ja pieni vodka tarttuu mukaan jo lähes automaationa. Tupakin osto onkin hankalampaa. Njet Apollo. Olen huolestunut mutta kassapimu juoksee takahuoneesta kartongin kanssa. No otan koko kartsan ja maksan ostokset. Lumisade on tosi sankka ja päivä ei päätä valjeta ollenkaan. Kämpän kohdalla olevaa linja-autoseisaketta putsaa lumesta 7-8 Kiinalaista työmiestä ja kun he ovat putsanneet sen he nousevat kuorma-auton lavalle joka vie heidät seuraavalle pysäkille joka näkyy tähän. Lapiot ovat hassun pienet. Kello ei ole edes yhtätoista kun ovella ryskää joku. Menen katsomaan ja kato. Sähkömittarin tai minkälie lukijat. Yksi on johtaja ja kaksi suorittaa hommaa. Kuljettaja istuu luultavimmin ulkona autossa. Naapurikämpän oven takaa kurkistaa maailman herttaisin mummeli ja rappukäytävässä on posmotus vailla vertaa. Yksi mittarinlukijoista istuu olohuoneessa ja katsoo televisiota. Minulla on olut kädessä mutta mietin olisiko tätä korrektia tarjota. En tiedä. Jatkan keittiössä pizzan vääntöä ja mietin että on tässä ainakin aikaa.

Lyhyt päivä on jo hämärää illan alkua kun tyttölauma saapuu paikalle. Kolme peltiä pizzan tapaista aiheuttaa reaktion että kaikki haluavat halata minua. Ihanoo. Ja pizza on kuulemma parempaa kuin armenialaispizzeriassa kulman takana. Pimuilla on duuneja vielä läppäreillään ja minua nukuttaa.

Part III:eläintarha ja kotimatka

 

Aamulla menemme eläintarhaan. Se on aivan keskustassa. Paikalla on runsaasti automaatteja josta vois ostaa esim pekoninmakuisia perunalastuja Amurin tiikerille. Karua. Ihmiset syöttävät eläimiä ja karhu näyttää siltä että se haluaisi pois. Virtahepojen allashuone haisee kaamealle. Vesi on ruskeaa ,allas pieni ja minun pitää poistua kiireellä etten oksentaisi. Norsu näyttää surulliselta ja kirahvikin siltä että sitä vituttaa. Eläinten olot ovat kaukana länsimaisen eläintarhan oloista. Katson kun jostain tavallinen kotikissa talsii laama-aitaukseen haistelemaan laaman ulostetta. Apinataloon en halua edes mennä. Koko paikka on ankea. Poistumme eläintarhasta ja lähdemme kävelemään takaisin keskustaan. Torin kulmalla Green Cat baarin edessä joku heppu ottaa kypärän päästään ja tervehtii meitä kuin parhaita kavereitaan. ai niin se eilinen karaoke-äijä. Green catissa tovi ja hotellille. Aamulla jatketaan matkaa. Aamu koittaa ja tarkoitus on poistua kapungista,käydä tankilla ja hankkia evästä. On todella turpea olla. Olutta on tullut juotua ihan paljon ja seikkailun romanttinen sivujuoni pankkineidin kanssa herättää kysymyksiä. Omatunto? Pienen sompailun jälkeen löydämme tien ulos kaupungista kohti köngästä. Tankkaamme bensaa kun vieressä kadulla kuuluu kova pamahdus ja linja-auto kolaroi jonkun onnettoman Kian perään.

Päätämme ajaa rajalle ja sama nuori Venäläinen tullimies repeää nähdessämme meidät. Ovat varmaan lyöneet vetoa että noi ei tule takaisin. Tax-freestä ostan tupakka-askin ja vodkapullon. 3.20. Tupakkiaski on 60 senttiä ja vodka 2.60. Taxfree kaupan nainen lohduttaa minulle että on se ihan hyvää vodkaa. Liettuan puolella homma ei rullaa. Kasseja kaivellaan molemmin puolin niin matkamiehen kuin tullimiehen toimesta. Autosta puuttuva FIN-tarrakin tekee jotain mutta lopulta olemme EU:ssa. Päätämme ajaa Palangaan ja nyt ensitöiksi. Ilta koettaa ja mietimme missä nukumme. Lopulta löytyy siistihkö hotelli jossa on tilaa. Aamupala ja sauna kuuluvat hintaan ja jäsen B saa nuorimpana varavuoteen jota hän ei osaa kasata. Käymme kävelyllä ja syön reissun parhaan ruuan Palangan yössä. Perunalettuja ja graavilohta. Ja olutta päälle. Baarissa tinttaan A:n kanssa bacardikolia jotka ovat samanhintaisia vaikka baarimikko kaataisi kuinka paljon bacardi ja/tai kolaa.

Aamulla innostumme B:n kanssa että mennään saunaan. Pukuhuoneessa ei näy ketään ja avaan oven. Eh..ovi johtaa allas-osastolle jossa on eläkerouvat aamu-uinnilla. Saunakäsitykseeni ei kuuluneet uima-housut mutta käyn ne hakemassa huoneesta. A ei halua uida. Lotraamme altaissa ja käyn saunassa joka on todella hinttarimainen käsitys Suomalaiselle. En edes yritä heittää vettä kiville vaan tyydyn poistumaan suihkun kautta. Aamupala on hyvä. Ei valittamista. Päivän ajomatka on Palanga-Pärnu. Siellä mietitään sitten. Istun rattiin ja tajuan että edessä on muuten suht kova siivu. Jäsen B:tä kadehdin. Mies teleporttaa itsensä takapenkille rakentamassa pesässään halki Baltian kun noidun tietöitä,Ukrainalaisia rekkoja ja sitä ettei A anna polttaa röökiä autossaan. Pärnun kaupunki löytyy ja löydämme hostellin joka vastaa budjettiamme. Käyn kaupasta palasta ja käyn parvekkeella tupakalla. Rakennus on todella vanha. Parvekkeella katson vuosilukuja joita kiviseinään on veistetty. 1937 on vanhin. On vielä alkukesä ja Pärnussäkin on rauhallista. Nukahdan.

Aamulla ajamme Tallinnaan ja emme ainakaan myöhästy lautasta. Matkakassa alkaa olla ehtynyt mutta käymme super-alkossa. Katson kun suomalaisen linja-auton vieressä on todella vanha mummo nakit silmillä. Kunnon pierussa eli kännissä.  Ihanoo. Joku pummi tulee pyytämään rahaa. Annan 90 ruplaa ja kaveri poistuu ihan tyytyväisenä. Super-alko ei sytytä. Suomalaisia ostamassa halpaa viinaa ja jäsen B:kin tajuaa että olisi kannattanut ostaa kapteeni morgani Liettuasta. Siellä se olisi ollut paljon halvempaa. Maleksimme satama-alueella ja kusemme pusikkoon. Laivassa otan oluen. Olen ajannut pisimmän yhtämittaisen matkan joten se olevinaan oikeuttaa minua. Laivalla tapaamme mielenkiintoisen naisen. Hän on aika sekavan oloinen ja kun kerromme että tulemme Kaliningradista hän julistaa että meillä kaikilla on nyt HIV. Entä autolla? On silläkin. Nainen esittelee kondomia käsilaukustaan ja eksytämme hänet käytäville.

Helsinki siintää silmissä kun A lyö auton käyntiin ja kumipyörä tapaa kotimaan pinnan. Nyt menemme grillille. Syömään jotain Suomalaista. Kaverimme Sakke tulee myös ja syömme burgeria. Öinen kotimatka Savo-Karjalan rajamaille alkaa..

Edit:Tarina tapahtui 2015 Touko-kesäkuun vaiheessa. Paljon on unohtunut ja yksityiskohtia myös. Tapahtumat muuttaneet sijaansa varmasti mutta näin se meni. Roadtrip Kaliningradiin ja takaisin.

Part II:kalatorilla ja aamupalalla.

 

Aamu koettaa meille. Herään ensimmäisenä ja talsin hotellin ravintolaan etsimään kahvia. Ravintolaa pitää kaksi keski-ikäistä herttaista mimmiä jotka keittävät minulle kahvia. Posmolointineen ja höpötyksineen menee n 20 minuuttia kun saan kaffetta. Ihan yes. Käyn ulkona tupakalla ja ostan vielä toisen kahvin. Etkö halua syödä mitään kysyy toinen tädeistä. Kylmäkaapista katsova sininen baltica-tölkki korvaa aamiaisen ja rouvat pyörittelevät päätään. B valuu myös ulos ja kärsii selkeästi edellisen illan höyryistä. Kävelemme hotellilta junaradan yli paikalliselle kalatorille ja tuoksu on tuhti sekoitus kuumaa asfalttia,kalanperkeitä,dieseliä ja venäläisyyttä. Pikku kulmapuodista ostamme oluet ja menemme junaradan varteen isolle kivelle juomaan niitä. Ihmisiä säntäilee sinne tänne ja juna pitää kamalaa mekkalaa ohittaessamme meidät. Juomme olutta ja katselemme tilannetta. Palaamme hotelille mutta A on edelleen unessa. Ehkä lähdemme syömään? Kalatorin takana on sitten maalaisten tori ja kauppahallin tapaisessa paikassa on kansankuppila. Lataan tarjottimelle surutta sitä sun tätä ja kun pääsen kassapojan kohdalle hän ottaa lautaseni tarjottimelta ja tunkee sen mikroaaltouuniin. Kananjalka näyttää massiiviselle ja se on joko ankkaa tai joutsenta A epäilee. Mikrouuni jotenkin latisti tunnelmaa. Palaamme hotellille välikuolemaan paitsi että käyn tiedusteluretkellä lähimaastossa. Tien toisella puolella on nuorisoteatteri tms ja juttelen tyypin kanssa joka on näyttelijä. Hän ei ole koskaan nähnyt Suomalaista ja kutsuu minut ystävineen illan näytökseen. Unohdan kutsun minuutin päästä ja kävelemme keskustaan ja käymme panimoravintolassa pelmeneillä. Pöydässä on hana josta saisi olutta mutta emme ota. Maleksimme kaupungilla ja huomaamme istuvamme green catissa taas. Vlad toivottaa sydämellisesti tervetulleeksi ja kertoo että illemalla on livemusaa. No pakkohan se on tsekata. Paikalliset hevitytöt ja mies joka esittelee itsensä Ozzyksi tunkevat pöytään. Bändi soittaa musaa ja särvin olutta. Hyvä meno. Paikalliset kehottavat meitä testaamaan Kuri Bambu-baarin. Taksi heittää sinne ja metallinilmaisimen kautta sisään. Baarissa on vähintäänkin omituinen taideteos seinällä. Leonid B ja Angus Young ja jotain muita. Kosmista. Hevikaraoke raikaa ja käyn A;n kanssa laulamassa Kissin Detroit Rock Cityn sanoilla Kaliningrad Rock City. Tanssitan kaunista naista ja tunnelma on lämmin. Karaokeisäntä käy juttelemassa meille ja katsoo kun juomme vodkia. Minä,A ja B eroamme jossain vaiheessa toisistamme. Jokainen ajaa eri taksilla hotellille. Lähestyn tuomen tuoksussa Kaliningradilaista pankkineitiä ja eroamme aamuyön tuntina kun aurinko tekee jo nousua..

Kaliningradin vapaakauppa-alue,Green Cat Bar ja Roadtrip halki Baltian

024

 

 

Kaikki alkoi alkukesänä kun olimme A:n kanssa katsoneet karttapallosta Kuurin Köngästä että toipa näyttää aika vitun isolle Punkaharjulle. Pitäskö siellä käydä ja nimenomaan Venäjän puolella Kaliningradissa. Sormet tutisten mittasin karttapallosta vuodelta 1979 välimatkaa ja ei se nyt paha oo. Ajeleehan sinne autolla. Ystävämme jota tästä eteenpäin loogisesti kutsutaan B:ksi innostui myös lähtemään mukaan. Jaetaan ajovuoroja jäsen B hihkui ja joi samalla olutta. Niin varmaan. Lauttaliput oli varattuna netissä ja samaten menomatkalle yksi yö Jelgavan kaupungista. Sitten olisi kolme yötä Kaliningradissa. Aamu oli varhainen ja B näytti siltä mitä hän oli luultavati tehnyt koko yön. Juonut olutta/kotiviiniä tai molempia ja pelanut tietokonetta. A ajoi Helsinkiin. Aamu sarasti ja maalaispojat olivat ensimmäisenä lauttarannan jonossa. Palloilimme satama-alueella ja pohdimme mihin tie vie.

Auto saatiin laivaan ja totesin että on nälkä. Otin keittoa ja leipää. 8 euroa keitosta jossa on kolme nakin palaa,oliivia ja kaprista. Outrageous. Tallinnan kaupunki piirtyi horisonttiin. Koska suunnitelma oli ajaa samantein kohti Jelgavaa emme epäröineet vaan otimme suunnaksi Pärnu kyltit ja pysähtyimme vasta reilusti ajettuamme kebabille tien varren kuppilaan. A ja B ottivat olutta ja olisi minun vuoro ajaa. Okei. Auton pölyiseen takalasiin piirsin FIN-kuvion. Autossa ei tietenkään ollut eurokilpiä saatikka maatunnus-tarraa. Potkimme jalkapalloa kebabbilan parkkipaikalla. Aurinko paistaa. Kebab on virossa kebab, Latviassa kebaba ja Liettuassa kebabai ja venäjällä saslik. Hoho. Jelgava on pieni kaupunki Riigan lähellä. Ohitustieltä löydämme kaupungin ja yösijan. Pihalla on valtava lehmäpatsas. Yöpaikka on kesähostelli ja talvella täällä opiskelee maatalouslomittajat tms. 9 euroa yö ja wifi toimii. Lähdemme etsimään syömistä tai mitä paremminkin juomista. Jo matkalla pysähtyessämme huoltoasemalla finskidurakki katsoo vodkapulloja ja muita juomia. On se kumma. Löydämme siistin baarin ja saan litran tuopin eteeni. Hintataso on jo Viroa halvempi ja syödä päräytämme pöydässä. Tarjoilu pelaa ja ruokakin on yes. Talsimme takaisin yömajaan ja katselemme seutua. Aamulla käyn suihkussa. Vesi haisee jo hassulle ja vessassakin on eksoottinen tuoksu. Kahvit vielä naamariin ja matka jatkuu. Käymme kaupasta palasta. On vielä ajamista. Latvian ja Liettuan rajan ylitys on helppoa. Virattomat tullirakennukset on ohitettu ja otamme suunnaksi Palangan kaupungin ja loputtoman tuntuiset rypsipellot ohitettuamme alkaa tuo rantakaupunki lähestyä. Lauttaranta Kuurin könkäälle löytyy ja loputtomat tietöissä seisomiset aiemmin ovat kaukainen muisto. Lähdemme ajamaan kohti Liettuan ja Venäjän rajaa. Raja-asema putkahtaa esiin ja Liettualaisia ei juuri kiinnosta menomme Venäjälle. Mutta sitten onkin edessä Venäjän Federaation tulli. Itse asema ei ole suuren suuri eikä ole montaa kaistaa. Kurvaamme Polakin audimaasturin taakse ja A asettuu rattiin ja hoitaa auton paperit. Nuori tullimies on kummissaan. Kysyy mistä olette ja vastaan että Finland. England? tyyppi kysyy mutta asia selkeytyy kyllä. Auton papereista vastaava A viedään tullirakennukseen ja epäilen B:lle että suoraan Siperiaan. Homma selviää ja tulee matkustajien passitarkastus. Olemme tehneet valmiiksi migraattikortit mutta kaunis blondi ojentaa sen takaisin ja työntää passin johonkin lukijaan. Ulos tulostuu migraattikortti jossa poistulopäivä on viisumin viimeinen voimassaolopäivä. Puomi nousee ja tunnelma autossa myös. Jumalauta jätkät. Ollaan Kaliningradissa. Matka katkeaa taas johonkin puomiin. Mitäs nyt. Okei. 100 rub luonnonsuojelumaksua. Olette Unescon maailmanperintöalueella. Paikka on oikeasti hieno. Pysähdymme tupakille levikkeelle ja paikalla on pieni smart-auto jonka hutlarista nuori nainen myy balticaa. Kätevää. Roskista dyykkaa villisikaperhe ja he pitävät A:n heille antamista pekonin makuisista tuc-kekseistä. Jotain symboliikkaa tossa on ajattelen. Siat käyvät turhan tuttavallisiksi ja pohdimme pitäisikö yksi ottaa takapenkille B:n kaveriksi. Takapenkillä on B,tyhjiä olutpurkkeja,jalkapallo ja halko. Halko nousi kyytiin jossain Kouvolan paikkeilla. Se on tärkeä osa feng-shuita joten ei sitä voi poistaa. Köngäs jää taakse ja tutkimme tietä Kaliningradin kaupunkiin. Opasteita näkyy ja matkaa ei edes ole kovin paljon. Hotellin löytyminen on vain mielenkiintoinen tehtävä. Meillä ei ole karttaa ja kännykän karttasovellukset ovat lähinnä suuntaa antavia. Hermoilemme tovin ja tajuamme kaupungin lähestyvän. Liikenne on taas suloisen Venäläistä ja liikenneympyrässä B huutaa takapenkiltä että VARO. Läksytän B:tä että ei noin saa huutaa. Johan tässä sekoaa muutenkin. On muuten aivan tuurissaan että löydämme hotellin. Käännymme poikkikadulle ja hotelli on siinä. WTF!! Lampsimme sisälle ja netistä tulostettu varaus löytyy. Hotellin takapihalla on vartioitu parkkipaikka. Opimme tietämään että vartijoita on kaksi. Yövuorolainen ja Päivävuorolainen. Yövuoron tekijä on selkeästi nuorempi kuin päivämies. eli noin 70-vuotias. Huone on suuri ja tilava ja päätämme siistiä itsemme ja lähteä kaupungille. Kaupunki on suuri. Merisotakoulun aidan takana tetsataan sulkeisissa. Esikuntakomppanian päivystäjän virkaa tuskin löytyy. Menemme umpimähkään ekaan baariin. Siellä ei ole ketään mutta istumme alas ja otamme oluet. Skoolaamme. Olemme löytäneet paikan jota katsoimme pari kuukautta aiemmin karttapallosta. Olut on hyvää ja jatkamme matkaa. Keskustan aukion tienoilta kuulemme smoke on the waterin soivan baarista. Green Cat Cafe. Ovella katsoo joku tyyppi aika perhanan epäluuloisesti mutta emme peräänny. Tiskin takana seisoo harmaahiuksinen arvokkaan näköinen heppu OthersMC Kaliningrad-nahkaliiveissä ja tuijottaa meitä kuin olisimme toiselta planeetalta. Tilaan oluet ja tyyppi ei sano mitään vaan häipyy johonkin. Mietimme jo lähtemistä kun tyyppi tulee takaisin nuoren kauniin tytön kanssa ja esittelee hänet meidän tarjoilijaksemme. Ok. Paikassa on pöytiä varattuna eri prätkäkerhoille joten hilaamme itsemme nurkkaan. Tunnelma vapautuu ihmeen nopeasti kun paikan omistaja Vlad kysyy edelleen epäluulo äänessä että olemmeko bikereita vai mitä. B:n vastaus i am a musician vapauttaa tyypin entisestään. Jumalauta,Suomalaisia, minun baarissa. Paikallisia pörräilee ja tutustumme heihin tupakilla. Hevityttöjä kiinnostaa selvästi Suomalaiset soittoniekat ja innostun tilaamaan vodkapullon dievushkalta pöytään. Pieni hetki-nainen sanoo ja katson toisen kerroksen ikkunasta kuinka tyttö juoksee kauppaan ja palaa sieltä kahden vodkapullon kanssa. Lasit löytyvät talonpuolesta.

Palaamme hotelille hutikassa taksilla ja painumme unten maille. Kuorsaus täyttää kesäkuun alun yön ja nukumme kaukana kotoa.

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑