Etsi

karjalantasavalta

Elettyä elämää idässä.

Kanajuhlat Helylässä-Kukushka Festival ja Karelski Balsam kirsikkamehulla

Deittailin pimua Sortavalasta sinä talvena. EU:sta pääsi bussilla Sortavalaan 7 e siivu joten ei paljoa kiinnostanut lähteä perjantai-iltana joulukuussa duunin jälkeen sompailemaan itse itään vaan istuin dösään ja annoin ammattikuskin viedä perille. Rajalla katselin kun Finskidurakit viimassa hypistelevät auton papereita ja kinaavat pitääkö autoa siirtää kaksytsenttiä kun jono liikahtaa. Sortavalassa deitti on vastassa. On pimeää ja tuuli käy Ladogalta suoraan kiveksiin. Pitkät kalsarit olisi varmaan jees. Pimu hehkutti jo viikolla että perjantai-iltana on enonsa Sergion luona Helylässä isot bileet,bolshoi praasniekka. Eno on ostanut naapuriltaan kanoja jotka ei enää muni ja aikoo paistaa ne. Kävelemme kaupan kautta deitin kämpille. Kaupasta ostan Karelski Balsamia,kirsikkamehua ja vodkoo. Ja pari balticaa. Illan isännälle ostan keskihyllystä vodkapullon jossa on varashälytin. Eli lienee ok kun sellainen on kaulaan laitettu.

Keskustasta on lyhyt matka Helylään jota voisi kuvailla sub-urbaniksi Sortavalalle mutta ei kannata unohtaa että Helylässä on jopa lentokenttä. Johon tosin enää ei varmaan voi tehdä edes pakkolaskua liitokoneella. Kaatumaisillaan olevan talon päätykämppä on rempattu deitin enon Sergion toimesta ja eipä anneta ulkokuoren hämätä. Kämppä on oikeasti hieno sisältä. Bileet ovat pihalla. Kaksi nuhruista lyhtyä tillottaa epämääräistä valoa räntäsateiseen pihaan. Sergio on tohkeissaan. Esittelee minut muille vieraille joiden kaikkien nimi on Alesha ja Svetlana. Juon jo olutta ja relaan. Iso muurattu grilli loimottaa tulta ja julman kokoset kanat paistuvat siinä. Sergio kertoo reseptinsä salaisuuden. Hän valelee kanoja liemellä jossa on suolaa,sokeria ja vettä. Kuistille kannetusta ratiosta pauhaa tuttu ruskipoppi ja kolmannen oluen jälkeen juttu luistaa. Ihmiset ovat iloisia,hyvin pukeutuneita,ystävällisiä ja naiset kauniita. Deitin sisko on myös kiva. Omaavat karjalaista sukuhaaraa joten Suomenkielikin taittuu ja Sergio kertoo että hänen elämänsä kohokohtia olivat kun suomen tv saatiin näkymään Helylässä. Ritari Ässä ja smurffit olivat Sergion mielestä parasta ikinä. Deitti muistelee kun radio mafia alkoi kuulua 90-luvulla. Musan laatu parani kertaheitolla ja deitti mietti että on se Suomi varmaan hieno maa kun tollasta musaakin tulee yötä päivää. Sergio on jo jostain komerosta tempassut pihalle pöydän joka notkuu salaattia,gruusialaista tortillan näköistä leipää, suolattua kalaa, kurkkuja ja votkaa, tietysti vodkaa. Jälkiruuaksi on appelsiinia ja suklaata ja teetä ja lisää vodkaa.

Keli alkaa olla ihan paska ja sekunnissa pöytä ja vieraat ovat siirtyneet Sergion isoon olohuoneeseen. 72 tuumainen led-tv on täysillä ja porukka pälpättää taukoamatta. Deitti kaivaa jostain ison valokuva-albumin ja esittelee kuviaan kaudelta joka vaikuttaisi orastavalle puberteetille. Yhdessä kuvassa hän poseeraa punainen huivi kaulassa siskonsa kanssa ja ennen kuin he ehtivät selittää valokuvan tapahtumaa ja sijaintia pomppaan ylös sohvalta ja kiljaisen Da! Partisans! Njet partisans, pioners deitti selittää ja Sergio ja kolme Aleshaa meinaavat tukehtua appelsiineihinsä ja votkiinsa. Close enough. Ilta ottaa niskalenkin ja vodkat väsyttää. Deitti ymmärtää yskän ja Alesha numero 8 viskaa meidät vastusteluistamme huolimatta takaisin kaupunkiin. Istumme tovin kahden ylimmässä kerroksessa betonielementtikuutiossa ja joulukuinen yö kietoo meidät toisiimme. Deitti nukahtaa ja minä käyn vielä partsilla röökillä. Katson mustaa pimeää kaupunkia joka ei juuri neonvaloilla juhli ja kadulla työstää lada kaameaa vauhtia. Uusivuosi on tulossa.

Aamulla herään siihen että deitti paistaa lettuja. Tai siis blinejä. Korkkareissa ja stringeissä. Niin niin. Tietysti. Aamupalan jälkeen kävelemme Laatokan rantaan. Tuuli on tosi jäinen ja juuri ketään ei näy. Tovin talsittuamme menemme baariin kahville. Otan Krimiläisen konun. Mietin että rypäle tuskin on Cognagin alueelta mausta päätellen. Kävelemme ja haluan käydä kauppahallissa katsomassa sianpäätä. Se on aina se pää siellä. Kauppahallin nurkalta ostamme ison savustetun läskin palan. Kaupasta käymme smetanaa, maitoa ja törsään ja ostan deitille kahvipaketin oikeaa kahvia. Välibalticat saavat deitin kurtistamaan söpöjä kulmiaan eli ainakin se asia on universaali joka puolella. Deitin kotona on lämmin ja vastikään rempattu kämppä on hieno. Deitti alkaa häärätä keittiössä ja singahtelee edestakaisin. Juon balticaa ja katson venäjäksi dubattua terminator kakkosta ja torkun. Elo on jees. Illallisvalmistelut on valmiit ja deitin sisko tulee seuraksemme syömään. Vodkaa tietysti. Ja sitten jälkiruuaksi Karelski balsamia kirsikkamehulla. Se on oikeasti hyvän makuinen,ilmeisesti siinä tapahtuu joku makujen kumoutuminen sillä paljaaltaan molemmat maistuvat hassuille. Pitkän illallisen jälkeen tytöt kysyvät haluanko lähteä piipun pihaan tanssimaan. No mennään. Pimut lyövät sotamaalauksia naamaan ja esittelevät about 28 eri mekkoa ja kysyvät onko tämä hyvä. Minusta ne näyttävät osapuilleen samalle mutta keskityn lähinnä karelskiin.

 

Kävelemme piipun pihan hotelli-ravintolaan ja saamme pöydän yläkerrasta. Esiintymislavalla on paksu poika sähkökitaran ja taustanauhan kanssa ja joku nainen laulaa bon jovia kivalla aksentilla. Tilaamme juomia ja pimut painuvat tanssimaan. Ilta on juuri kuin pitääkin. Tupakalla tapaan uusia ihmisiä ja juttu luistaa ja juon lisää.  Naiset haluavat jo kotiin ja kysyn otetaanko taksi vai kävelläänkö? No kävellään,ei siitä ole edes pitkä matka. Otan devushkat kumpaankin kainalooni ja pakkanen on kiristynyt. Lunta ei ole juuri nimeksikään ja kävelemme deittini kotiin. Nukahdan ja Karjalan kuu katsoo taivaalta poikansa unta.

Aamulla talsin linja-autoasemalle ja nousen eu-alueelle menevään bussiin. Karelski balsamin maku nousee välillä kurkun päähän ja hirsimökiltä ostettu coca-cola liuottaa sen. Olen kotona jo aamupäivällä. Huomenna olisi työpäivä.

Mainokset

Eremitaasi,Kiinalaiset roskakuskit,Redbull-tytöt ja Tindertreffit Pietari Osa 2

Pyörähdämme hotellilla siistiytymässä ja kipaisen lähikaupasta välioluet ja röökiä. Kaupan tytöt tervehtivät iloisesti heti ovella. Ilmeisesti jäin eilen heidän mieleensä kun kuolasin valtavaa 5 litran vodkapulloa ja makkarapötköä joka oli isoin mitä olen koskaan nähnyt. Makkara oli tehty ”metsäneläimistä” mikäli rallivenäjäni käänsi tuoteselosteen oikein. Juomme olutta (A):n huoneessa ja luukuttamme musaa kännykästä. Sovittuun aikaan ystävämme ovat kadulla vastassa. Kiidämme kaupungissa ja pysähdymme katsomaan jos jonkinlaista temppeliä,kirkkoa,patsasta ja monumenttia. Jano yltyy ja rokkibaari odottaa.

Paikka on uskomattoman siisti. Saamme pöydän ja tarjoilu pelaa. Se on hienoa Venäjällä ettei tarvitse ängetä baaritiskille huutamaan sitä vitun tilausta vaan istut ja lasi täyttyy. Kohotamme maljat ystävyydelle ja hiippailen röökille. Tupakkakarsina on hieman sivussa ja juttelen paikallisten kanssa. Heitä huvittaa suunnattomasti kun kerron miten Suomessa et saa viedä tupakkakoppiin juomaa ja siellä ei saa kerralla olla liian montaa tupakoitsijaa. Soittajaksi itsensä esittelevä sielunveli kysyy paljonko tuoppi olutta maksaa Suomessa. Kerrottuani tyyppi luulee minua miljonääriksi sen jälkeen. Palattuani pöytään innostumme (A):n kanssa tilamaan drinksuja. Elena juo viskiä mutta minä haluan paikallista joten vodka on horoso. Illan eka bändi nousee rokkibaarin lauteille. Jätkät soittavat rokkia, he soittavat oikein mutta homma ei svengaa ei pätkääkään. EI toimi. Ankeaa. Seuraava bändi on parempi, lohduttaa Elena. Bändin lopetettua paikallinen stand-up koomikko naurattaa yleisöä. En ymmärrä sanaakaan mutta nainen kiertää pöydissä ja kyselee jotain. Ja tietysti minulta. Njet baruski Finski Turisti saa aikaan naurun remakan koko tavernassa ja hyvän hajuinen naiskomedienne myhäilee vielä loppuillasta minulle kun törmään häneen tupakalla. Seuraava bändi on parempi. Rockabilly paukkuu ja toimii. Great balls of fire toimii mutta olisi hauskempi jos ne laulas venäjäks tuumaan (A):lle. Bolshoi shary ognya, Ivan ei dokaa vaan juo kokista ja esittelee helvetin hienoa kameraansa. Ottaa tyylikkäitä kuvia ja semi-varoen kysyy haluammeko kyydin takaisin hotellille kun hänen pitäisi olla kohta töissä. No mikä ettei,mennään vaan. Baarin ulkopuolella -8 pakkasessa ja Nevan jäisessä tuulessa minihameiset redbull-promopimut tarjoavat tölkkejä. Otan kolme ja kaivan lompakkoani maksaakseni ne. Ei ne maksa ja pudotan lompakon muka takaisin taskuuni. Hotellin vierestä kävelemme baariin. Baarin nimi on Tired Hands ja se on koristeltu mallinuken muovikäsillä. Aika perkeleen outo sisustus. Jossain vaiheessa haluan ostaa (A):lle juoman. Voi vittu. Lompakkoa ei löydy mistään. Ei mistään. Paniikki iskee päälle. Etenkin kun siellä jopa oli isoja ruplia. Wifi auki ja Elenalle viesti että ei kai se ole pudonnut sinne teidän autoon. Elena selvittää.  Vaihdamme baaria ja (A) kantaa pöytään hemmetin isot tuopit. Elena vastaa että ei ole lompakko autossa. Perkele. Nyt masentaa. Onko (A):lla pallo kunnossa. On sillä. Nooo,pärjätään me. Hoipumme hotellille ja helmikuu kääräisee poikansa peittoon. Aamulla saattaa olla kohmelo..

Aamulla herään ja ekana tulee mieleen se vitun lompakko. Se on menetetty. Onneksi passi on tallessa taskussa. Sen hävittäminen olisikin isompi paha. Olen näköjään tehnyt illalla ennen nukahtamista tinder-treffit kahdensadan metrin päähän hotellista. Pummaan (A):lta ruplia ja pikaisen peseytymisen jälkeen kiirehdin patsaalle jossa minun pitää tavata tinder-matchini. Hengailen patsaalla ja karun näköinen tyyppi pyytää käsi ojossa shest rubles. No vittu ei mullakaan ole ajattelen ja tyyppi häipyy. Väkijoukosta bongaan mustahiuksisen punatakkisen pimun jolla on mustat korkeakorkoiset kiiltävät saappaat. Nainen katsoo minua silmiin ja hei..tää on mun tindertreffi. Kaunis nainen ja kauniit silmät. Nainen sanoo että olen helppo tunnistaa,en näytä yhtään paikalliselta. No en varmaan. Menemme ketjuravintolaan teelle. Nainen puhuu taukoamatta. Kaunis nainen. Juttelemme pitkän tovin ja sitten nainen sanoo että pitää lähteä töihin mutta ehkä tapaisimme vielä illalla. Lupaan laittaa viestiä. Talsin takaisin hotellille mutta lintubaarin kautta. Paikan tarjoilijat alkavat olla jo niin tuttuja että änkevät samaan pöytään juoruamaan ja räpläämään puhelimiaan kun muitakaan asiakkaita ei ole. Tummaa olutta ja koodia (A):lle treffeistä. Onkohan se jo käynyt eremitaasissa. Ei ole. Vaan ilmestyy baariin ja ottaa tuopin. Ja sitten. Mitäs keksitään. Ivan ja Elena ovat tänä iltana sukuloimassa joten keksitään muuta. Käymme hotellilla ja käyn välioluet marketista. Marketin pimu ei kestä enää nahoissaan vaan repeää nauramaan minulle ja iskee silmää. Hotellilla selaan nettiä ja huomaamme biljardipaikan suht lähellä. Talsimme Neptun-hotellin biljardisaliin ja otamme pöydän ja laitan koodia tinder-matchille että tulee pelaamaan meidän kanssa bilistä. Nainen lupaa tulla ja kysyy miten haluamme hänen pukeutuvan kyseistä tapahtumaa varten. Kysymys herättää minussa ja (A):ssa suuria tunteita ja pohdimme feminismiä hetken.

Neptunin biljardisali on aika iso ja pöytiä löytyy tavalliselle kasille ja poolille. Pelaamme ysipalloa ja juomme carlsbergiä. Selkeästi eläkeiän ylittänyt tarjoilijamies kantaa olutta ja lisää viihtyvyyttämme nostamalla baaritiskille radion josta raikaa ruskipoppi. Sitten mies vain häipyy ja joudumme hakemaan olutta alakerran baarista. Tindermatchi saapuu liian tiukoissa farkuissa ja ottaa myös oluen mutta vain yhden sillä hän on saapunut autolla ja pitää lähteä töihin. Mielessäni käy että onko nyt muuten aamu vai ilta ja mikä päiväkään nyt on. Pikkuseikkoja joita ei murehdita. Kivat treffit. Mimmi ei ole koskaan pelannut biljardia ja venyttelee itseään pöydän ylle ja farkut kiristyvät. Ilta saapuu ja nainen häipyy. Eli täydelliset treffit. Lähdemme talsimaan Neptunista takaisin hotellikadullemme ja menemme jägerbaariin. Siitä hotellille ja väliolut ja unta.

Aamulla tajuntaan kajahtaa se että on viimeinen päivä Pietarissa. Aamupalalle. Tipubaariin. Olut maistuu ihan kivalle ja pistän koodia (A):lle. Turhaan sillä (A) saapuu baariin ennen kuin saan wifin toimimaan. Käydään saslikilla ehdotan ja kävelemme kohti Nevskiä. No tossa,sanon ja menemme hyvin kiinalaisen näköiseen paikkaan. Kivan näköinen saslik saapuu mikroaaltouunin kautta ja onneksi on balticaa. Paskin saslik ever (A) toteaa ja on oikeassa. Palaamme hotellille ja hotellin porttikongin tukkii roska-auto. Kiinalaisen näköiset tyypit kantavat käsin roskia auton lavalle. Varovasti arvioiden heitä on 6-7. Yksi on selkeästi team leader. Sillä on kännykkä. Yksi syö eväitä,yksi nukkuu kuorma-auton kopissa,yksi jututtaa hotellin kokkia keittiön takaovella,yksi katsoo meitä. Kaikilla on tekemistä pohdin ja teemme välikuoleman hotellissa. Herään ja kävelen tipubaariin. (A) on jo siellä. Tipubaarin tytöt ovat kivoja. Ivan ja Elena saapuvat paikalle. Juna EU-alueelle lähtee varhain ja Elena tilaa meille aamuksi taksin. Nostamme maljoja ja Ivan ihmettelee että olemmeko juoneet koko päivän olutta. Helposti. Ivan ja Elena ovat ostaneet meille lahjat ja hei, stoli-pullo. Mistä he arvasivat! Pitkien jäähyväisten jälkeen jäämme (A):n kanssa vielä yksille ja lintubaarin tarjoilijat kainalossa (A) tallentaa puhelimeeni kuvan tästä hetkestä. Kävelemme hotellille ja korkkaan tietysti sen Stolstolitshnajan jo ennen hotellia. Hotellin pihalla on kansanmies jolle tarjoan huikkaa pullosta. (A) puistelee päätään ja painuu sisälle mutta minä jään turisemaan äijän kanssa. Äijä kaivaa kassistaan jumalattoman suuren kalanpalasen ja tarjoaa sitä. Otan kunnon kimpaleen tuota luultavimmin raakaa haukea ja tinttaan stolia päälle. Nyt mahtais tinderimatchin kanssa pussailu olla kivaa. Sytytän tupakkaa vaikka minulla on jo yksi suussa joten toivotan äijälle hyvää jatkoa ja painun hotelliin. Pakkaan kassini omassa huoneessa ja menen (A):n huoneeseen sillä itse asiassa taksin tuloon ei ole enää montaa tuntia. Uni karisee silmistä kun hyppäämme skoda octavia-taksiin ja jumalauta. On varhainen aamu ja näemme lopulta Nevski Prospektin. 90 km/h liikkuvasta taksista. Ei ainakaan myöhästytä junasta. Asema on ihan harmaa. Maanantai-aamu on ihan harmaa. Pääsemme junaan ja alkaa ramaista. Vastapäinen kaunis pariskunta kertoilee eremitaasista ja arkkitehtuurista. Vertaamme kokemuksia ja jätän kertomatta about kaiken omasta matkastani. Kouvolan asema on myös harmaa. Elämä voi olla harmaa mutta omat valinnat värittävät sitä. Pietari ottaa koville. Kotimatkalla (A) nukahtaa nanosekunniksi rattiin ja sen jälkeen ei nukuta. Harmaa levike ja hohhailemme aikamme ja jatkamme matkaa. Tie ei lopu maailmalta. Se jatkuu.

Eremitaasi,Kiinalaiset roskakuskit,Redbull-tytöt ja Tindertreffit Pietari Osa 1.

Oli pimeä ja vähäluminen helmikuu. Kotkanpesässä EU:ssa oli todella tylsää. Päivät valuivat kuin pihka männyn kylkeä. Olisi pakko saada irtiottoa. Pääoman haltija lupasi minulle viikon jos kohta melkein kaksi lomaa talven raatamisesta. Pietarissa oli tuttuja, niitä voisi käydä moikkaamassa. Ajatus kansanautolla menosta torppaantui omaan mahdottomuuteensa. Jos krapula ja morkkis tuntuvat jo Karjalan Tasavallassa niin Pietarissa en halua kokea sitä omassa autossa. Netti auki ja katos, ikiriistäjä ja illuminatin rahanpesukone VR tarjoaa edukkaita junakyytejä Pietariin. Klik ja klik,liput varattu. (M)Arjamaa innostuu myös. Katotaans hotellia läheltä Nevskiä. Poikkikadulta löytyy edullinen ja klik. 4 päivää yösijaa on naurettavan halpaa taas.

Kouvolan juna-asemalla tsekkaan Ivanin ja Elenan tuliaiset. Salmaripullo ja fazerin sinistä. Mahtaa maistua hassulle Venäläiseen makuun. Juna on siisti ja raja ylittyy nopsaan. Sitä ennen olen juonut Suomen puolella elämäni kalleimman baltican jota vaunuja työntävä tupeerattu täti minulle iloisena kauppaa 9 euron hintaan. Komento vaihtuu rajalla ja kaksi pitkäjalkaista Venäjän tullityttöä tsekkaa passit ja perässä kävelevä punakka koppalakki haluaa tietysti katsoa minun mustaan lätkäkassiin. Aukaisen kassin ja koppalakki repeää. Päällimäisenä on edellispäivänä Vartsilasta ostettu apollo-kartsan puolikas. Luuliko se että malporoa veisin venäjälle. Pietari on aika saatanan iso kaupunki. Loputon sub-urban jatkuu ja jatkuu ja pimeässä valot loistaa. Finlandenski-asemalla pitäisi olla Ivan ja Elena vastassa. Ja jumalauta. Asema on Vihtarin asemaa huomattavasti isompi ja tulemme ulos ilmeisesti väärältä puolelta. Korttelin kierrettyämme näen Elenan pitkän vaalean tukan ja lepardihousut. Huh. Ivan on Ukrainasta. Jämy äijä. Sähkömies. Ja sillä on uudehko Ford Focus jonka takapenkille ängemme. Kaupunki on hulvattoman iso. Värivalot,mainokset,liikenne ja Elenan pälpätys huumavat. Ivan ajaa hotellille joka löytyy tovin hortoilun jälkeen. Hotelli ei ole kellarissa vaan vielä yhden kerroksen syvemmällä. Manager ottaa massit taskuun ja vien kassin huoneeseen. Ei oo kummoinen mutta onpahan yösija. Kadulla odottavat Ivan ja Elena. Suunnitelma; baariin ja rapido davai davai. He vievät meidät ehtaan neukku-baariin. Tolstoy Fraerissa on tummaa olutta ja kuivattuja pieniä saatanan suolaisia kaloja. Tunnelma alkaa selkeästi relata ja koska Ivanilla on aamulla työpäivä sovimme että heittää meidät takaisin hotellille ja he painuvat kotiinsa.

Hotellin edessä tarkastamme maamerkit takaisin navigointia varten. Tossa on harmaa lava-mitsubishi ja toisella kohtaa vanha Volga. Kadun toisella puolella on jägermaister-baari johon menemme. (A)rjamaa pohtii miten viisasta on navigoida suurkaupungissa maamerkkinä pysäköityjä autoja käyttäen. Palaamme hotellille ja maleksin managerin luo pummaamaan wifiä. Tyypin toimistossa istuu nahkatakissa niin mafioson näköinen tyyppi että alkaa jo nousuhumalasta huolimatta arveluttaa. Mutta managerin tervehdys ”porfavor perkele terve” on silkkaa timanttia ja wifin salasana taskussa kuljen käytävää (A)rjiksen huoneen ovelle. Poikkean pikaisesti viereisessä kellarisupermarketissa ja ostan shamppoota ja olutta. (A):n huone on paljon isompi kuin minun ja siellä on suihkukin. Tinderi kännykässä osoittaa elonmerkkiä ja avot, 28 matchia vartissa. Tältä siis suomalaisesta teinilortosta tuntuu kun kaikki kollit haluavat yhteyteen. Päätän jättää tinderin ja simahdan uinuvan miljoonakaupungin syliin…

Aamu Pietarissa ei näytä lupaavalle. Koko kaupunki on lähinnä harmaa ja lähden aamukahville aivan hotellin viereen. Wifi toimii ja oluen jälkeen pistän whatsupilla (A):lle viestin ja koordinaatit. Hän saapuu baariin ja pohdimme että olisi lienee aika syödä. Talsimme Nevskin poikkikatua kohti itse Nevskiä mutta jostain syystä ja sattumasta päätämme syödä Gruusialaisessa ravintolassa. Selkeä Georgian MILF johdattaa meidät pöytään ja en ymmärrä listasta mitään. No oluet eka ja vodka. Davai. Pohdimme syömistä niin tarjoilija nappaa listat hymyillen kädestä ja singahtaa keittiöön. Hirveä posmotus josta en ymmärrä sanaakaan ja toiset oluet. Kai sieltä jotain tulee kohta. Ja niin tulee. Minulle lammasta liemessä joka on ylimaallisen hyvää. Parasta lammasta ikinä hehkutan (A):lle. (A) katsoo omaa ruokaansa. Se on pizzan näköinen lätty jossa on kananmunaa ja juustoa. Lavash,kuulen myöhemmin. Leikkaan säälistä palasen lammasta ja saan vaihdossa pitsaa joka on hyvää. No kiitos ja näkemiin ja lasku ei huimaa päätä. Mitä tehdään..mennään baariin joo. Olemme edelleen noin 400 metrin päästä hotellista ja löydämme todella viihtyisän baarin jossa on baaritiskillä lintuja häkeissä. Tipubaari.  Da. Pienessä baarissa työskentelee about 4 nuorta naista ja innostumme punertavasta tummasta oluesta. On hyvä kalia. Ivan ja Elena pistävät koodia. Tulevat hakemaan meidät illalla ja mennään rokkibaariin. No mikä ettei. Mutta otetaan vielä yhdet.

 

Casanova Cocktail ja Sunrise Bar Sortavala

Se oli toukokuun loppu. Kesä alkaisi. (M)Arjamaa kysyi lähdetäänkö katsomaan miten Sortavalan lukiopimut juhlistavat kesän alkua. No mikä ettei. Passi ja massi ja migraattilappuun tuhrataan Sortavala. Rajan yli ja ajovuoro vaihtuu. Minä ajan Sortavalaan ja Arjamaa ottaa tujakkaa lonkdrinkkiä. Jo rajakaupalla tutustumme tuotteeseen nimeltä casanova cocktail. Prosentteja,meloniesanssia ja kuplia. Onpa helppoa juoda toteaa Arjamaa ja matka jatkuu. Puikkolan Lukoililla tankki täyteen ja maksaessa naurattaa. Aivan v-i-t-u-n halapaa bensaa. Kansanauton mp3 soittaa D.A.C:ia. Outlaw-countryn todellinen gangsta laulaa sieluun. Tie on kuoppainen mutta suoraa löytyy. Karjalan putouksilla ei ole vielä jengiä mutta onkin vielä aika varhainen aamu. Saavumme kaupunkiin. Sortavalaan. Hotellin parkkiin ja Igori singahtaa parkkipaikan vartiokopista haukkana. Käskemme odottaa kunhan saamme huoneen. Kello on muuten tosi vähän Arjamaa toteaa kun tilaamme hotellin baarissa oluet. No onhan se jo vartin yli 9.00. Huoneessa korkkaan casanova cocktailin. Esanssinen kokemus. Esanssinen.

 

Maleksimme kaupungilla ja pohdimme syömistä. Kafe Relax aukeaa vasta 11.00 joten on tässä aikaa. Mennään Kronaan kahville. Otan tietenkin Venäläisen konjakin Kafe Amerikanon seuraksi. Haju ja maku muistuttavat lähinnä sinolin ja festariperäaukon kombinaatiota. Nyt pitää himmata ettei mene humalaksi. Aivan kuin olisin kuullut lauseen ennenkin. Ostamme kaupasta lajitelman oluita ja jaguar-energiajuomia. Muovipussi mukaan ja Laatokan rannalle istumaan. Pelleilen itseni rantakiviltä Laatokkaan ja passi,massi ja luuri kostuvat. Niin tietysti. Sytkäri ja apollot kastuvat. Arjamaa lupaa käydä minulle uudet. Kiva. Jään istumaan ja katsomaan menoa. Ohi kävelee siististi pukeutuneita perheitä ja aurinko paistaa. Istun housut märkinä rantakivillä ja juon olutta. Arjamaa palaa röökien ja sytkärin kera. Suurkiitokset.

Talsimme Piipunpihan rantaan ja toteamme olevamme tuhdissa humalassa vaikka kello on vasta todella vähän. Palaamme hotelliin ja välikuoleman jälkeen syömään. Ruuan kanssa grammoittain votkoo ja tuopeittain olutta. Ilta alkaa saapua ja kaduille on kerääntynyt porukkaa. Kesän alku on todella lämmin. Saamme kuuman vinkin baarista johon meidän täytyy ehdottomasti mennä. Ei mitään havaintoa missä se sijaitsee mutta kun kellaribaarin jytä ja väenpaljous selviää on homma yes. Karelski Balsamia ja balticaa. Huh hei. Tanssilattian omaavan huoneen edessä on portsari. Takamehtien travolta päästetään lattialle ja muuvini hämmästyttävät paikalliset. Alkaa olla oikeasti humalainen meno. Arjamaa on kadonnut. En huomaa asiaa sillä kaksi koulun loppua juhlivaa nuorta naista vievät huomioni. Tarjoan surutta drinksuja ja tytöt kikattavat. Yhteinen kieli on löytynyt ja alkaa olla aika perkeleen myöhä. Tai varhainen aamu. Siihen vedoten tytöt pyytävät että lähtisin heidän mukaan singstar-pippaloihin. No mikä ettei. En emmi. Kerrostalon rappukäytävässä on todella kuuma. Asuntojen ovet ovat auki joka hämmästyttää minua. Bileet ovat lämminhenkiset. Tytöt,minä sekä käsittääkseni heidän tätinsä ovat iloisia kun naapurimaan tsuhna kunnioittaa läsnäolollaan heidän matalaa majaansa. Olen ylittänyt jonkun rajan kun suutelen pienessä vessassa tyttöjen tätiä. On oikeasti huono olla ja päätän poistua. Mutta tyylillä. Hyvästelen koko seurueen ja kävelen ulos. Aamu alkaa sarastaa.

Ilma on yhä lämmin ja kerrostalon parkkipaikalla on nuorehko pariskunta lada nivan kimpussa. Kaivan taskustani mytyn ruplia ja kysyn Ladoga-hotellia. Kamraattia naurattaa ja hän pyytää kyytiin. Ajaa hotellin ovelle ja nappaa mytystäni setelin. Eikä edes sitä suurinta. Hotellin käytävällä retkottaa Arjamaa. Näköjään Venäläisen lukon salat eivät ole avautuneet. Arjamaa herää ja löytää avaimensa. Nukun noin tunnin. Suu on kuiva mutta itse krapula on vielä kaukana. Käyn viereisestä marketista jugurttia ja jaguaria. Vaikea arvata kumpi ajaa,Arjamaa tokaisee. Lämmin tuuli hyväilee volkkarin ikkunasta kun matkaamme rajalle. Rajakaupan jalaton mies myy röökikartsat ja vodkapullot tyynesti. Ostan baltican ja juon sen parkkipaikalla. Puhelin alkaa piipata viestejä. Olemme jo lähellä Suomea. Sunrise-baarin sijainti on edelleen arvoitus. Se ratkeaa oikeastaan vasta paljon myöhemmin kun deittailen mimmiä joka asuu samassa talossa jonka alakerrasta tuo baari löytyy. Kosmista. Ja Casanova-cocktailia en ole enää löytänyt. Ehkä parempi niin.

Onego ja Äänislinna Pt 2.

Katu vietti alas rantaan ja Otto-V:n patsaan tsekattuamme noin sekunnissa tajusimme olevamme valkoisen heterojuntin taivaassa. Olutta,sianlihaa ja kauniita naisia. Voiko kaunista kesäiltaa viettää hienommin. Rantabaarista toiseen kunnes pysäköimme ahterimme baariin jossa soi musa,olut oli edukas ja naiset tanssivat. Yritin käydä pyytämässä dj:ltä Kasia Bazenovaa muttei se tajunnut tai kuullut mitään. Tanssin ja join olutta ja sitten yökerhoon. Parkkeerasimme Arjamaan kanssa tanssilattian viereen ja jumalauta miten kätevää,pöydässä oli nappi jota painamalla dievushka tuli ottamaan tilausta. Votkoo ja baltikoo. Tanssilattialla oli hyvin muodostuneita neitoja ja tupakkapaikalla ulkoterassilla pääsin lähenemään tummatukkaista nauravaa kaunotarta jota säväytin venäjänkielen taidoillani. Tanssimme yhdessä mutta jossain vaiheessa pimu hävisi ja Arjamaakin ehdotti että käydään katsomassa se toinen yökerho. Alkoi olla suht friikahtava ja punakka olo mutta muistan selkeästi että seuraavan yökerhon metallin ilmaisin ei piipannut kun talsimme sisään baariin. Baaritiskillä tanssivat pimut hämmentivät ja suuri ulkoterassi oli todella siistin oloinen.

Korokkeella tanssiva pimu sai minulta ruusun jonka ostin ohi kävelleeltä kukkatytöltä. Sain hymyn joka lämmitti vielä seuraavana talvenakin. Alkoi olla sen verta hutera olla että vaakamambo jäisi lähinnä mielikuvaharjoitteeksi joten päätimme ajaa taksilla hotelliin.Taksikuski jolla oli sentään farkkumersu kyni kyydistä 300 rub joka sisälti selkeästi ulkomaalaislisän. Hotellissa sänkyyn ja vintti pimeäksi. Aamulla ei loiventamiset käyneet lukuun koska oli ajovuoro. Grasnis-volkkarimme oli parkkipaikalla Audi-maastureiden välissä ja portti aukesi uljaasti. Päätimme kuitenkin syödä jotain ennen pitkää ajomatkaa eu:n alueelle. Kävimme supermarketissa. Shoppailin piirakoita,pizzaa ja limua. Arjamaa tyytyi tuc-kekseihin. Ne maistuvat jopa Ukrainassa samalle kuin kotisuomessa. Otin pizzan kelmusta ja katselin sen pintaa. Silmäni kertoivat että pizzassa on oliivia,kinkkua ja juustoa. Uskomatonta kyllä oliivi,kinkku ja juusto voivat maistua ihan todella paskalle. Maku oli runsaan itämainen ja heitin pizzan kadulle ja lauma puluja ampaisi paikalle. Ei maistu heillekään. Petroskoissa on helppo ajaa autolla. Kaistamerkintöjä ei ole minkäänlaisia. Siihen päälle kolmepäiväinen oluen ja vodkanjuonti niin hiottaa. Arjamaan kansanmallissa ei ole ilmastointia joten rullaan ikkunaa auki ja kiihdytän ulos kaupungista. Homma sujuu. Prääsästä emme jatka Pietariin vaan käännymme rajatielle kohti Värtsilää ja Sortavalaa. Uskomattoman suoraa tietä ja paahdetta. Pysähdymme kahvilaan jonka seinät on tapetoitu kuvilla ja lehtileikkeillä auto-onnetomuuksista. Viehättävää. Matka ei lopu se jatkuu. Pisin suora on varmasti kilometrejä. Keskellä ei-mitään tienvarressa on uudehko maasturi. Sen vieressä tyyppi puhaltaa nelinkontin lasten kumista kahluu-allasta. Koemmeko kollektiivisen deliriumin vai mistä on kyse. Ei pysähdytä. Grasnis nielee asfalttia alleen ja Lukoilin bensa palaa puhtaasti. Matka taittuu. Vastaan tulee mopolla tai pienellä moottoripyörällä vanhempi herrasmies ilman rihman kiertämää. Delirium vai mikä. Ei. Ei jumalauta,äijä todellakin on munasillaan. ei edes kenkiä.

Koti-ikävä alkaa vaivata jo hyvissä ajoin ennen rajaa. Viimeisillä hiluilla bensaa,röökiä ja eipä juuri muuta. Matkakassa hupeni jo viimeyönä siellä rantabulevardilla. Suomen tullissa nuori tullimies syynää ja syynää. Sanoo että nyt ei joku täsmää,olette olleet Venäjän Federaation alueella niin pitkään eikä teillä ole edes votkaa. Arjamaa katsoo miestä silmiin ja sanoo äänellä joka vakuuttaa kaiken:Eipä ku meillä loppu rahat jo eilen Petroskoissa. Tullimies nauraa ja puomi nousee. Kohta kotona.

 

Onego ja Äänislinna Pt 1.

Oli suht normaali krapula Sevarnaja-hotellissa. Se kesä oli kuuma. Tilattiin Arjamaan kanssa taksia kadulla. No ei siitä tullut mitään. Oltiin suht pyörryksissä. Keskelle katua tupsahti aika nuori nainen viehättävässä kesämekossaan. Ilmeisesti kuuli aksentista että olemme Suomalaisia. Selvällä murteella tämä sorretun kansan edustaja soitti meille taksin. Eikä edes pyytänyt sitä sataa ruplaa minkä maksoi jo tien kysyminenkin Petrozavodshin johonkin lähiöön eksyttyämme. Sanoi että taksi on harmaa mitsubishi ja rekkarissa on numero 43. Myhäilin ja pyyhkeeseen kääritty vodkapullo myhäili takaisin. Arjamaalla oli limpparia. Taksi siihen hotellin eteen ja kännykkäsanakirjasta sana ranta ja uida. Da sanoi keski-ikäinen multitalentti ja lähti polkemaan mitsulla rantatielle. Ohitimme poliisiauton oikealta ja samarassa istuvien kivikasvojen päät ei edes kääntyneet. Tyyppi paahtoi rapeaa kahdeksaakymppiä bulevardilla ja jumalauta kato, siellä vilkkuu Ääninen,Onega! Rannassa on väkeä kuin pipoa mutta tyyppi tietää parhaan paikan. Autoja on sikinsokin parkissa ja porukkaa kuin punaisella torilla.

Parkkipaikan puiden alta kävelen tulikuumalle hiekalle. Ei jumalauta. Bikinimimmiä ja timmiä Igoria silmänkantamattomiin. Levitämme pyyhkeet ja uimahousut on tietenkin laitettu jo hotellilla rispasten farkkusortsien alle. Marjamaa näyttää päättäneen ruskettaa selkäänsä. Huomaan saman viisaaksi sillä bikinipimujen tiirailu alkaa selkeästi herättämään lisääntymisviettiä ja pakkaamaan verta nivusiin. Vodka auki ja limua päälle. Sovimme että uimme vuorotellen koska passi ja massi on sortsien taskussa. Hiekka on rannassa hiukan karkeampaa mutta ei epämukavaa. Vesi on ruskeaa mutta lämmintä. Syvemmälle mennessä viileys tuntuu jo. Palaan rantaan vahtimaan kamoja ja Arjamaa menee uimaan. Sillä on urheilijan fysiikka ja se osaa uida. Katselen naisia aurinkolasien takaa ihan estoitta. Notkeaa ruskettunutta Venäläistä nuorisoa. Voi voi. Juon salaa vodkaa ja poltan tupakkaa. Ei näytä haittaavan ketään. Paikalliset juo bisseä. Saslikin tuoksu tuntuu nenässä ja aurinko paahtaa täysin kirkkaalta taivaalta. Vapauden tunne valtaa minut. Puhelin on viraton taskussa. Ei se enää toimi täällä. Kuvia voin ottaa ja wifillä laittaa viestiä kotipuoleen mutta nyt se tuntuu virattomalle. Arjamaa tulee takaisin ja sanoo jotain Äänisen aalloista. Kuulen puheensorinan seasta Karjalan kieltä. Suht hienoa.

On minun vuoro mennä uimaan. Kaksi naista heittelee palloa toisilleen. Kiilaan tylysti mukaan ja se on kivaa. Syöttelemme palloa ja vesi pärskyy. Yritän olla huomaamatta todella pieniä biksuja naisilla. Kysyn naisilta että mihin illaksi kannattaa suunnata. Yökerhoja tuntuu olevan kaksi. No tsekataan ne tietty. Eivät vaan tytöt lähde mukaan vaikka kuinka pyydän. Ehkä emme tuoksu tarpeeksi paksulle pallolle ruplia. Pallomme ei nimittäin ole edes kuminauha-mallia. Vodka loppuu ja Arjamaa on tulipunainen. Pitäisikö palata hotellille elpymään? Tyhjään vodkapulloon ammennan Äänisen aaltoja. Of course.Paikalla pyörii pikkuinen daewoo jossa on taksikyltti katolla. No tosta,sanon Arjamaalle ja sama ralli takaisin hotelliin. Tämä on myös multilahjakkuus tämä kuski. Kaksi kännykkää soi yhtäaikaa ja daewoo rullaa 90km/h mittariin rantakadulla. Sevarnaja-hotellissa tehdään remonttia ja aula on hiukan sekaisin mutta mitäs siitä. Huoneeseen. Menen suihkuun ja samalla pesen hampaat autuaasti purskutellen suihkusta vettä. No vittu. sitä meni suuhun. Tuskin tällä määrällä vodkaa mahatautia saa.

Marjamaa jää suihkuun kun itse hiippailen välioluelle hotellin baariin. Vaellan pitkän käytävän päähän ja löydän itseni terassilta. Kylmä olut on joku carlsberg kun balticaa ei ole. Terassilla on kaksi naista. Toinen tummatukkainen ja toinen vaalea. Tummatukkainen kuvaa vaaleatukkaista hyvinkin ammattimaisen oloisesti. On tellinkiä ja valaisinta ja otteet kuin Rami Saarikorvella. Olen suihkun jälkeen vaihtanut yöelämää enteilevän mustan pikkutakin ja valkoisen kauluspaidan joka on reteästi kaksi nappia auki. Valokuvaaja huomaa minut ja viittoo luokseen. Ryttään paukkuvan älämmän tuhkikseen ja nousen pöydästä. Kaunis vaalea nainen istuu rottinkituolilla ja valokuvaaja asettelee minut hänen taakseen. Laittaa käteni vaalean naisen olkapäälle ja huutaa ”perfekt” Sitten muistikortti vinkuu canonissa kun poseeraan. Sessio loppuu lyhyeen emmekä pääse sisäkuvauksiin vaan molemmat neidot kiittävät avusta. Rallivenäjän taitoni ei ymmärrä mihin käyttöön tämä photoshoot meni mutta olipa se imartelevaa.

Arjamaa tulee terassille freshin mutta terveen rantapunoituksen verhoamana. Ottaa oluen ja minä toisen. Kerron valokuvaussessiosta ja Arjamaa epäilee että luultavasti johonkin todella typerään mainokseen laittavat finskidurakin ja devushkan poseeraukset. Lähdemme talsimaan kohti rantaa jossa yökerhot ja rantabaarit löytyvät. Matkalla pysähdymme terassille juomaan vielä kahvit. Otan Karelski Balsamin kyytipojaksi ja välittömästi oksennan terassin kaiteen yli kadulle. Suomikuvaa Venäjällä Arjamaa pohtii ja jatkamme matkaa.

 

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑