Katu vietti alas rantaan ja Otto-V:n patsaan tsekattuamme noin sekunnissa tajusimme olevamme valkoisen heterojuntin taivaassa. Olutta,sianlihaa ja kauniita naisia. Voiko kaunista kesäiltaa viettää hienommin. Rantabaarista toiseen kunnes pysäköimme ahterimme baariin jossa soi musa,olut oli edukas ja naiset tanssivat. Yritin käydä pyytämässä dj:ltä Kasia Bazenovaa muttei se tajunnut tai kuullut mitään. Tanssin ja join olutta ja sitten yökerhoon. Parkkeerasimme Arjamaan kanssa tanssilattian viereen ja jumalauta miten kätevää,pöydässä oli nappi jota painamalla dievushka tuli ottamaan tilausta. Votkoo ja baltikoo. Tanssilattialla oli hyvin muodostuneita neitoja ja tupakkapaikalla ulkoterassilla pääsin lähenemään tummatukkaista nauravaa kaunotarta jota säväytin venäjänkielen taidoillani. Tanssimme yhdessä mutta jossain vaiheessa pimu hävisi ja Arjamaakin ehdotti että käydään katsomassa se toinen yökerho. Alkoi olla suht friikahtava ja punakka olo mutta muistan selkeästi että seuraavan yökerhon metallin ilmaisin ei piipannut kun talsimme sisään baariin. Baaritiskillä tanssivat pimut hämmentivät ja suuri ulkoterassi oli todella siistin oloinen.

Korokkeella tanssiva pimu sai minulta ruusun jonka ostin ohi kävelleeltä kukkatytöltä. Sain hymyn joka lämmitti vielä seuraavana talvenakin. Alkoi olla sen verta hutera olla että vaakamambo jäisi lähinnä mielikuvaharjoitteeksi joten päätimme ajaa taksilla hotelliin.Taksikuski jolla oli sentään farkkumersu kyni kyydistä 300 rub joka sisälti selkeästi ulkomaalaislisän. Hotellissa sänkyyn ja vintti pimeäksi. Aamulla ei loiventamiset käyneet lukuun koska oli ajovuoro. Grasnis-volkkarimme oli parkkipaikalla Audi-maastureiden välissä ja portti aukesi uljaasti. Päätimme kuitenkin syödä jotain ennen pitkää ajomatkaa eu:n alueelle. Kävimme supermarketissa. Shoppailin piirakoita,pizzaa ja limua. Arjamaa tyytyi tuc-kekseihin. Ne maistuvat jopa Ukrainassa samalle kuin kotisuomessa. Otin pizzan kelmusta ja katselin sen pintaa. Silmäni kertoivat että pizzassa on oliivia,kinkkua ja juustoa. Uskomatonta kyllä oliivi,kinkku ja juusto voivat maistua ihan todella paskalle. Maku oli runsaan itämainen ja heitin pizzan kadulle ja lauma puluja ampaisi paikalle. Ei maistu heillekään. Petroskoissa on helppo ajaa autolla. Kaistamerkintöjä ei ole minkäänlaisia. Siihen päälle kolmepäiväinen oluen ja vodkanjuonti niin hiottaa. Arjamaan kansanmallissa ei ole ilmastointia joten rullaan ikkunaa auki ja kiihdytän ulos kaupungista. Homma sujuu. Prääsästä emme jatka Pietariin vaan käännymme rajatielle kohti Värtsilää ja Sortavalaa. Uskomattoman suoraa tietä ja paahdetta. Pysähdymme kahvilaan jonka seinät on tapetoitu kuvilla ja lehtileikkeillä auto-onnetomuuksista. Viehättävää. Matka ei lopu se jatkuu. Pisin suora on varmasti kilometrejä. Keskellä ei-mitään tienvarressa on uudehko maasturi. Sen vieressä tyyppi puhaltaa nelinkontin lasten kumista kahluu-allasta. Koemmeko kollektiivisen deliriumin vai mistä on kyse. Ei pysähdytä. Grasnis nielee asfalttia alleen ja Lukoilin bensa palaa puhtaasti. Matka taittuu. Vastaan tulee mopolla tai pienellä moottoripyörällä vanhempi herrasmies ilman rihman kiertämää. Delirium vai mikä. Ei. Ei jumalauta,äijä todellakin on munasillaan. ei edes kenkiä.

Koti-ikävä alkaa vaivata jo hyvissä ajoin ennen rajaa. Viimeisillä hiluilla bensaa,röökiä ja eipä juuri muuta. Matkakassa hupeni jo viimeyönä siellä rantabulevardilla. Suomen tullissa nuori tullimies syynää ja syynää. Sanoo että nyt ei joku täsmää,olette olleet Venäjän Federaation alueella niin pitkään eikä teillä ole edes votkaa. Arjamaa katsoo miestä silmiin ja sanoo äänellä joka vakuuttaa kaiken:Eipä ku meillä loppu rahat jo eilen Petroskoissa. Tullimies nauraa ja puomi nousee. Kohta kotona.